Täysin roskaton, zero waste -yhteiskunta, on utopiaa, mutta sitä kohti meidän tulee kuitenkin pyrkiä. Siihen suuntaan päästäksemme meidän on tarkasteltava kulutustottumuksiamme erittäin kriittisesti.
Elintasomme nousun myötä kulutustottumuksemme on muokkautunut kertakäyttöisiä tuotteitta ja pakkauksia suosivaksi. Kertakäyttöisten tuotteiden ja pakkausten käyttö on ollut vaivatonta, vähentänyt pakkausten tiskaamisen tarvetta ja säästänyt aikaa. Ihminen luonnostaan haluaa tehdä asiat mahdollisimman yksinkertaisiksi ja helpoiksi. Etenkin, jos sillä saadaan vähänkään lisää vapaa-aikaa.
Tämä piirre ihmisessä on ollut tarpeen, että yhteiskunnassa on ylipäätänsä voinut tapahtua minkäänlaista kehitystä. Vielä 1950-luvulla elettiin hyvin omavaraisesti ja jätettä syntyi erittäin vähän, mutta elämäntapa ja -tyyli oli toinen. Silloin elimme niukkuudessa ja liki zero waste -yhteiskunnassa vaikka tuota termiä ei tuolloin tunnettukaan. Elintapa oli vain normaali arkipäivää.
Nykyäänkin meillä on mahdollisuus pyrkiä samaa kohti, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi palata kirjaimellisesti 1950-luvun aikoihin. Päinvastoin. Voimme hyvin hyödyntää vuosien kehitystä ja erilaisia laitteita ja tekniikoita, mutta samalla myös miettiä kulutustottumuksiamme. Onko meidän pakko käyttää kertakäyttöastioita? Voimmeko käyttää kestäviä kestoastioita? Voimmeko hyödyntää tarpeettomaksi jäävää pakkausta tai tavaraa jotenkin muulla tavalla? Mitä kaikkea todella tarvitsemme arjessamme? Näillä kysymyksillä pääsemme alkuun pohtimaan omaa käytöstämme ja suhdettamme zero waste -ajatteluun.
Matkustus voi avata silmät
Moni joka on tehnyt ajallisesti pitkän matkan ulkomaille on lähtöä suunnitellessa joutunut miettimään, mitä todella kannattaa pakata matkalle mukaan. Mikä todella on tärkeää matkalla. Ja usein on myös huomannut jo hyvin pian, että mukaan on tullut pakattua ylimääräistä ja sellaista mitä ei todellakaan ole tarvinnut koko matkan aikana.
Kotiin palatessa on myös uusin silmin katsellut kotona odottavaa tavaramäärää ja herännyt pohtimaan tarkemmin zero waste -ajattelutapaa. Ehkä jopa tietämättään.
Pakko ei ole kenenkään fyysisesti tehdä matkaa, vaan jo ajatusleikillä pääsee alkuun. Miettimällä itsekseen mitä todella tarvitsisi muutaman kuukauden matkan aikana saa käsitystä siitä mikä on tarpeellista ja mikä turhaa. Ihminen pärjää loppujen lopuksi yllättävän vähällä, kun vaan miettii kulutustaan ja tarpeitaan järkevästi.