MITEN TÄMÄN MAMUN YRITYKSEN PERUSTAMINEN ETENEE?

17.2.2018

Huh, täällä on viime aikoina ollut hieman tuulista tulevan yritykseni suhteen. No se kuuluu asiaan, kun luo jotain uutta. Ranskalainen byrokratia ja säännöt saavat minut hermoromahduksen partaalle. Jokainen yksinkertainenkin asia vie niin paljon aikaa. Oikeastaan minun pitää muuttaa yritykseni konseptia radikaalisti, sillä se mitä halusin tehdä ei sääntöjen vuoksi onnistu. 

Tuleva yritykseni valmistaa ekologisia tekstiilituotteita. Tuotteet ovat uudelleenkäytettäviä ja niiden päämääränä on roskan määrän vähentäminen. Yritys valmistaa mm. uudelleenkäytettäviä vanulappuja, imetyssuojia, vauvojen vanulappuja, kestohedelmäpusseja sekä eri kokoisia kangaspusseja roskattomien ostoksien tekoa varten. Kaikki tuotteet valmistetaan Ranskassa. Lyhyesti sanottuna tulokulmani markkinoille on skandinaavisuus (jota täällä ihaillaan). Tarkoituksenani oli valmistaa suurin osa tuotteista kierrätetystä kankaasta tai tekstiiliylijäämästä, mutta tämä ei tule onnistumaan. Erilaisten säädösten vuoksi tulen käyttämään uutta kangasta, mutta se tulee olemaan luomupuuvillaa ja / tai  Ökö-Tex-sertifikoitua. En oikeastaan ymmärrä, että miten Suomessa myydään käytetyistä valoverhoista tehtyjä kestohedelmäpusseja? Täällä se ei onnistu. Tietääkseni nämä säädökset ovat EU-säädöksiä. Joten en ymmärrä. Osaako joku sanoa, miksi Suomessa voidaan myydä käytetyistä valoverhoista tehtyjä kestohedelmäpusseja? Aika tekninen kysymys...

Minusta tuntuu toisinaan, että lyhistyn tämän yritys-projektin alle. Tämä olisi niin paljon helpompi toteuttaa Suomessa ja omalla äidinkielellä. Vähän sama kuin oman lapsen synnytys, sen tekisi mielellään omalla äidinkielellään omassa kotimaassa. Kuten omassa synnytyksessäni täällä Ranskassa, kertasin anestesialääkärin kanssa ranskan kielioppia epiduraali-puudutuksen yhteydessä. Hah! Opinpahan kunnolla lääketieteellistä sanastoa. :D 

Monet ihmiset ovat sanoneet minulle Suomessa, ai miten ihanaa asua ulkomailla, minäkin haluaisin.  Ranska on niin kiva maa jne... Voi että, ja jotkut saattavat vielä olla tästä kateellisia. Jos on valmis menettämään koko sosiaalisen verkoston, olemaan paljon yksin ja aina se kummallinen ulkomaalainen niin tervetuloa ulkomaille. Vähemmillä kyyneleillä sitä Suomessa pääsee...

Yrityksen perustaminen täällä on välillä todella turhauttavaa. Jotta voin perustaa itselleni mahdollisimman ideaalilla tavalla yrityksen, tulee minun olla työkkärissä työtön työnhakija, jotta voin osallistua yrityksenperustamis-kurssille ja maksaa vähemmän veroja. En saa mitään työttömyyspäivärahaa, mutta olen työkkärin asiakas sillä olen työtön, jolla on oma yritysprojekti.  Oikeastaan olen ollut työtön jo pitkän aikaa, liian pitkän aikaa. Ei minua kukaan Suomessakaan halunnut töihin pari vuotta sitten, sillä olen asunut niin paljon ulkomailla ja minulla alkaa olemaan paljon aikaa siitä kun olen ollut tehnyt Suomessa töitä.  Jos minä joskus pystyn itseni työllistämään, niin se olisi niin hienoa, jos vaikka saisi edes ihan minimipalkan. Minulle on suoraan sanoen täysi mysteeri, miten ihmiset saavat niin hienoja ja mielenkiintoisia töitä. Tai töitä ylipäätänsä. Vaikka kuinka olen yritteliäs, ahkera ja hyvä tyyppi, ei sitä minun kohdallani ole koskaan palkittu. Se pistää miettimään, että onko tässä mitään järkeä ja vie paljon uskoa, että pystyisin tekemään mitään töitä ja saamaan palkkaa. Sanonkin aina miehelleni, että minuapa ei ole otettu töihin, niin leikin sitten erilaisia töitä täällä kotona. Kuten blogini on yksi projekti, jossa pääsen toteuttamaan itseäni ja kokemaan, että teen jotain. No periaatteessa oma vikani, kun olen asunut ulkomailla, enkä rakentanut systemaattisesti uraa Suomessa tms. Omilla valinnoilla on seurauksia, jep vai miten se meni... Tämä on liian pitkä tarina tähän postaukseen ja vähän katkeran makuinenkin. Hyvä puoli on se, että voin tehdä juuri niitä "töitä" joita haluan. Eli minulla on siis vain kivoja leikkitöitä. Olen kait sitten ikuinen lapsi :D

Ensimmäisen kerran vieraillessani paikallisessa työkkärissä täällä Ranskassa, minulta kysyttiin tosissaan, että osaanko lukea. No kait tämä on standardikysymys maahanmuuttajan kohdalla. Korkea koulutukseni ja kova työnteko tuntui täysin merkityksettömältä. Koska teen ranskaa puhuessani ja kirjoittaessani kielioppivirheitä, minun kompetenssiani ja älykkyyttäni epäillään. Vaikka ranskan taitoni on sujuvaa C1-tasoa, niin ei se aina vaan riitä. Pitäisi puhua ja kirjoittaa paremmin. Varsinkin lausua paremmin! Joskus tuntuu, että minua ei oteta tosissaan ollenkaan. Se on niin turhauttavaa. Monen tapaamisen jälkeen olenkin lähtenyt kotiin vihanpuuskissa. 

Olin menossa tekemään yritykseni reksiteröintiä ja minua kehotettiin tulemaan mieheni kanssa tekemään se. Koska hän pystyy ymmärtämään paremmin. Hah! On totta, että en ymmärrä tietynlaisia lakiasioita, termejä ja lyhenteitä, mutta kyllä ne voi minulle selittää auki ja sitten ymmärrän. Virkailija pyöritteli silmiään, kun ajokortissani ei lukenut syntymäpaikkaa. Hitto, ei se minun vikani ole, että suomalainen ajokortti nyt on erilainen kuin ranskalainen. Niin ja ei hän minua kätellyt myöskään tapaamisen alussa.  Koska heti tapaamisen aluksi kysyin, että mitä eräs termi tarkoittaa, koki virkailija, että minulla ei ole kompetenssia hoitaa tätä asiaa. Että tule miehesi kanssa tekemään yrityspaperit. No ei auta muu, kuin mennä hänen kanssa. Kysyin mieheltäni, että tietääkö hän nämä termit, no ei tiedä, kuten eivät muutkaan tuntemani ihmiset. Joskus tuntuu, että virkailijat käyttävät omaa asemaansa väärin ja todella inhottavalla tavalla. Tämän kyseisen virkailijan oli helppo "hyökätä" kun olen niin paljon heikommilla kielellisen ilmaisun kanssa. Silloin kun oma toimintani on tavallaan tästä virkailijasta kiinni ei auta muu kuin tanssia hänen pillin mukaan. 

Voin niin tuntea, että miltä toisesta maahanmuuttajasta tuntuu hoitaa virallisia asioita ei kotimaassaan.   Kun jo omalla äidinkielellä se voi olla joskus hankalaa. 

Tosiaan, olen asunut Ranskassa reilu puolitoista vuotta, joten en ole vielä täysin juurtunut tänne. Olisi pitänyt ehkäpä vaan varata enemmän aikaa maahan sopetumiseen ja aloittaa yritysprojekti myöhemmin. Mutta haluaisin niin kovasti tehdä ns. oikeita töitä! No koitan vaan nyt olla itselleni armollinen ja hyväksyä, että asiat hoituvat hitaasti ja tulen jollain tavalla jatkossakin kokemaan hankaluuksia maahanmuuttajana. Mutta kyllä ne hankaluudet voitetaan. Ja kyllä tämä homma etenee. :) Täällä on kuitenkin niin paljon ihania ihmisiä.

Nyt minua ei enää luulla turistiksi vaan usein belgialaiseksi tai sitten ranskalaiseksi, jolla on juuret jostain toisesta maasta kauniin aksenttinsa vuoksi. :D Se on jo edistystä! Kukaan ei ole yrittänyt puhua minulle englantia piiitkään aikaan. Ja ainiin, yksi hyvä puoli täällä Ranskassa yrittämisessä on. Verotus! Näin pienenä toimijana se on matalampi kuin Suomessa. Isomman yrityksen verotukseen en ole vielä sen koommin perehtynyt. 

On suomalaisuudesta hyötyäkin täällä. Minut laitetaan usein johonkin skandi-lokeroon ja sitten kerrotaan, kuinka edistyksellistä pohjoismaissa on. Koulutus on niin hyvää. Luonto kaunis ja design niin hienoa. Pohjoismaista otetaan todella paljon mallia Ranskassa ja sitä pidetään monissa asioissa ideaalina. Olen törmännyt tähän niin monessa paikassa. Lääkärin vastaanotolla minulle todettiin, että ai että teillä on siellä pohjolassa niin järkevä ruokavalio, että hän on lukenut siitä paljon. Lastenvaunuja ostaessani kuuntelin myyjän puhetta eräälle asiakkaalle, kuinka skandinaaviset merkit ovat parhaita, että niitä on nyt tulossa Ranskaan. Koulutuksesta olen kuullut lukemattomat kerran juttua, kuinka se on niin hyvää Suomessa. Kielitaitoani ihmetellään, miten joku voi puhua useampaa kieltä on monelle täysin erityislaatuista. Vaikka Suomessa se on aivan normijuttu. 

Venäläinen hyvä ystäväni totesi minulle, helppoa se minun on olla suomalainen.  Kun hän sanoo olevansa venäläinen, jotkut ihmiset pelästyvät. Aaaargh maailma on niin epäreilu. Onneksi on kuitenkin myös paljon ennakkoluulottomia ihmisiä maahanmuuttajia kohtaan. Maahanmuuttajilla olisi tarjota todella paljon mielenkiintoisia näkökulmia. Jos vaan annetaan mahdollisuus. Useimmiten vieraassa maassa eräänlainen sisukkuus lisääntyy ja itsetuntemus kasvaa. 

Kyllä tämä tästä! Asiat menevät eteenpäin, vaikka välillä  tai jo pidemmän aikaa tulisikin lunta tupaan. Kyllä tämä teräsmuija vielä töitä ja palkkaa joku päivä saa. Näillä näkymin alan myydä kestovanulappuja huhtikuussa ja muita tuotteita vähän myöhemmin täällä Ranskassa. Tulee minulle nettikauppakin. ;) Eli minä saan vihdoinkin T E H D Ä  NS. OIKEITA  T Ö I T Ä. Jos vielä saan joku päivä nostaa palkkaa itselleni, se ois unelmien täyttymys. 

Olkaa mukavia kaikille ihmisille. Ei voi koskaan tietää, mitä toiset käyvät läpi, vaikka ulospäin näyttäisi kuinka hyvältä.  Kivaa viikonloppua! 

6 kommenttia

  1. Tsemppiä sulle!:) Kuulostaa kyllä kurjalta noi sun kokemukset, yrittäjäksi haluavia pitäisi minun mielestä tukea kaikin mahdollisin tavoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Joo todellakin yrittämistä pitää tukea. Se on lopulta kaikkien etu. :D

      Poista
  2. Tosi mielenkiintoinen ja hyvä teksti!:) Hirmusti tsemppiä yrityksen alkuun, hyvä siitä vielä tulee!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia tsempistä! :) Hiljaa hyvä tulee ja tästä tulee vielä hyvä. :)

      Poista
  3. Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo! Sinulla on ihana blogi, kauniita kuvia, tärkeitä ajatuksia. Pidän tavastasi kirjoittaa. Usko itseesi, kaikki kyllä järjestyy! Tsemppiä ylitsepääsemättömältä tuntuvan ylittämiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tämä on hyvä muistaa! Alku on hankalaa ja ei saa silloin lannistua. Vaan pitää porhaltaa eteenpäin. Kiitoksia paljon kauniista sanoista ja tsempistä. :)

      Poista

© Trashless. Design by Fearne.