SUOMALAISIA EKO / ZERO WASTE - TUBETTAJIA

17.7.2018

No niin, nyt on vihdoin Youtubeen alkanut tulemaan suomalaisten tekemiä eko / zero waste -aiheisia videoita. Mä ihan yllätyin! Vielä vajaa vuosi sitten tubesta ei löytynyt yhtään suomalaista videota tästä aiheesta. Listasta saattaa puuttua vielä muita hyviä suomalaisia videoita ja tubettajia. Saa vinkata ;) 


Ekovlogin Anita täällä moi!


Tervetuloa mun kanavalle, jossa pohditaan mm. sitä, miten arjen valinnoissa ois mahdollista ottaa huomioon ympäristö ja toiset ihmiset. Ekologisten ja eettisten kysymysten äärellä siis ollaan. Välillä ne ahdistaa, mutta useimmiten ne kuitenkin innostaa! Toiveena mulla on inspiroida muitakin haaveilemaan paremmasta maailmasta!

Kuten joku viisas ihminen on joskus todennut, vapaus ei oo sitä, että saan tehdä mitä haluan. Vapaus on sitä, että mulla on rohkeutta tehdä se, minkä tiedän olevan oikein.


Kalenterikarju on 28-vuotiaan helsinkiläisen Mikon eli meitsin Youtube-kanava, jonka fokuksessa on kestävä kehitys, kultivoiva viihde sekä pyrkimys hyvään elämään. Mun kanavalla nähdään videoita mun elämästä sekä erilaisia aihevideoita, ympäristöön ja ekologiseen elämään liittyviä videoita (kierrätys, säästäminen, zero waste), vinkki- ja listavideoita, how-to ja educational -videoita, tieto/hyöty/kieli -videoita, ruoka-, ja maisteluvideoita, testivideoita, liikuntaa ja hyvinvointia sekä erilaisia haaste- ja yhteisvideoita. Välillä voi tulla 10 haastevideota putkeen, pelivideota tai pelkkää tiukkaa asiaa – vedetään rennolla otteella, eikä puristeta mailaa ja annetaan tulla sellaisia videoita, joiden tekeminen tuntuu just sillä hetkellä hyvältä.


"Koska ekoilun ei tarvitse olla trendejä seuraavaa superfoodeilla hifistelyä ja oman sädekehän kiillottelua."

oskavallankumous on avoin yhteisö kaikille, jotka haluavat vaikuttaa valinnoillaan. Et tarvitse mitään muuta kuin avoimen mielen, uteliaisuutta ympäristöasioita kohtaan ja asennetta. Me annamme eväät muutokseen, tavalliselta tyypiltä toiselle!


Ollaan jo useamman vuoden verran tehty meidän matkaa kohti ympäristöystävällisempää elämää. Ensimmäisenä se näkyi lihan pois jättämisenä ja sitä kautta siirtyen pikkuhiljaa lähes vegaaniseen ruokavalioon. Samaan aikaan kyseenalaistettiin meidän kulutustottumukset ja alotettiin sekä uuden ostamisen, että vanhojen tavaroiden minimointi.

Kulutustottumuksia tarkastelemalla huomattiin myös miten järkyttäviä määriä siitä mitä me meidän kotiin tuotiin (minimoinnista huolimatta) oli roskaa. Ollaankin nyt reilun vuoden verran keskitytty muuttamaan meidän arkea siihen suuntaan, että jossain vaiheessa voitaisiin olla täysin zerowaste.



Roosa Blom yrittäjä, suunnittelija ja ekologisen kuluttamisen puolestapuhuja.


Maailma mun silmin – minimalismi / kestävä elämäntapa / vähemmän jätettä / matkustajasielu / maailmanrakastaja.


Esittelytekstiä ei vielä ole.

BLOGIN TAKANA: TRASHLESSIN PERUSTAJA PAULA

10.7.2018



Ekoelon toimittaja haastatteli minua jokin aika sitten zero waste -elämäntavasta. Viimeisimmästä Ekoelo -lehdestä löytyy haastattelu toimittajan kirjoittamana. ;) 

Milloin aloit omassa elämässäsi vähentää roskien määrää?
Aloitin kesällä 2017. 
Miksi?
Ajatus lähti liikkeelle Béa Johnsonin Zero Waste -nimisestä kirjasta. En ollut koskaan ennen edes miettinyt jotain tälläistä. Pidin itseäni ihan ekologisen ihmisenä, kun minulla ei ole autoa ja en syö paljoa lihaa. Mutta kysehän on myös paljon muustakin kuin autottomuudesta ja lihattomuudesta. Olin myös miettinyt vauvamme syntymän jälkeen, että minkälaista esimerkkiä haluan hänelle näyttää. Haluanko, että hän näkee mammansa heittävän monta säkkiä roskia roskalaatikkoon. Haluanko, että talomme pursuaa ties mitä hilavitkutinta, vaatetta, kosmetiikkaa, ruokaa jne.. Haluanko kasvattaa lapsemme siten, että on ihan jees tuottaa lisää roskaa. Samaan aikaan media pursusi tietoa maapallomme huolestuttavasta tilasta. Olin myös muuttanut Ranskaan kesänä 2016 ja siitä asti olin hieman tuuliajolla, että mitä sitä elämässäni alkaisin oikein tekemään tässä uudessa asuinmaassani. Kun olin lukenut Béa Johnsonin kirjan, perustin saman tien blogin, jossa mennään kohti Zero waste -elämäntapaa. Blogin ja Instagrammin kautta olen tutustunut enemmän zero waste -liikkeeseen. Voisin sanoa, että Zero Waste -elämäntyylin kautta löysin myös ammatilliselle puolelleni suunnan. Sillä nyt minulla on ekologisia tekstiilituotteita tekevä yritys. Olen myös löytänyt zeroweistaamisen myötä uusia tuttavia. 
Millaisia haasteita / vaikeuksia roskamäärän vähentäminen on aiheuttanut?
Kotona ja omassa elinympäristössä on helpompaa elää vähemmällä roskalla. Kun arki rullaa tuttuun tapaan eteenpäin ja tietää, mistä mitäkin elintarviketta saa. Voimme ostaa kaikki elintarvikkeemme kävelymatkan päästä kotoa. Kun vaihdan ympäristöä, roskattomasta elämästä tulee hankalaa. Tai jos olen väsynyt ja kiireinen tai vaikkapa kipeä, niin silloin noutopizzoja tulee ostettua helpommin. Pitää olla kuitenkin itselle armollinen, kun ei jaksa tai ehdi, niin silloin pitää vain keskittyä siihen, että saa levättyä tarpeeksi. 
Ravintolassa tai kyläillessä en luonnollisestikaan voi vaikuttaa roskan määrään. Saatuhin lahjapaketteihin tai vieraiden kotiintuomisiin en myöskään puutu. Olemme muuttamassa kohta ja teemme uudessa kodissamme pientä remonttia. Toisinaan sitä voi joutua sairaalaan tai jotain muuta sattua. Tällöin en myöskään ajattele roskatonta elämää. 
Mikä/ millaisten roskien vähentäminen on ollut helppoa?
Mielestäni kaikista helpointa on aloittaa kylpyhuoneesta. Palashampoo, Marseille-saippua, bambuinen hammasharja, oriculi (puinen kestokorvapuikko), kasviöljy ja mineraalikivideodorantti ovat roskattomia ja pitkäkestoisia. Ne tulevat myös edullisemmaksi. Siivousaineet ja pesuaineet ovat myös helppo jättää pois ja korvata ne itsetehdyillä versioilla. Hedelmien ja kasvisten ostaminen on helppoa kestopusseihin. Oman kauppakasssin mukaan ottaminen on ehkäpä helpoin ekologinen ele. Torilla on myös helppoa tehdä ostokset täysin roskattomasti. Ilmasikynistä ja kaikenlaisesta sälästä kieltäytyminen on myös helppoa. Ei-mainoksia kyltin laittaminen postiluukkuun vie aikaa pari sekuntia. Paljon on siis tekoja, joihin ei tarvitse panostaa aikaa tai vaivaa. 
Paljonko sinulla tuli roskaa ennen roskatonta elämää? Entä nyt? Meillä tuli ennen noin roskapussillinen päivässä (tämä sisältää vauvan vaipat). Nyt roskaa kertyy noin roskapussillinen tai kaksi viikossa, koska käytämme vauvallamme öisin tavallisia vaippoja ja ostan tiettyjä elintarvikkeita paketeissa. 
Millaisia roskia sinulla nyt tulee? Mitä olet onnistunut vähentämään paljon tai kokonaan?
Hammastahnatuubit, voikääreet, kermapurkit, juustopaketit ja suklaakääreet menevät roskikseen. Samoin vauvanvaipat. Siirryin viime kesänä kestovaippoihin. Käytämme vain yöllä ja kaupungille mennessä kertisvaippaa ja tarhassa. En enää osta vanulappuja,vanupuikkoja tai shampoopulloja. Oikeastaan kaiken voi ostaa täällä bulkkina. Ruokaostosten pitää olla myös ekonomisia, joten sen vuoksi ostan joitakin tuotteita paketeissa supermarketista. 
Kaikenlaista sälää myös kertyy. Me olemme vielä kaukana Béa Johnssonin litran roskapurkista vuodessa. Mutta olemme menossa sitä kohti. Kun vauvamme ei enää käytä vaippoja, voisin ehkä sanoa roskikselle hei hei. Tai
Joskus ostamme noutopizzaa. Pizzalaatikoitahan ei niiden rasvaisuuden vuoksi voi kierrättää. Olenkin miettinyt, että miten voisin tehdä kestopizzalaatikon. Toisinaan ostan myös leipomoista lounassämpylöitä pakkauksessa. 
Onko tavoitteesi vähentää myös kierrätettävän roskan määrää?
Kierrätettävää roskaa meillä syntyy jonkin verran. Olen vähentänyt sitä niin paljon kun voin. Juomavetemme ei ole niin puhdasta, joten ostamme kymmenen litran vesipulloja. Tämä on muuten asia, mikä on Suomessa tosi hyvin! Tähän haluaisin löytää jonkin ratkaisun. Olen etsinyt erilaisia vaihtoehtoja ja uskon, että pian lopetamme näitten vesipullojen ostamisen. Vauvamme hedelmäsoseet ja jugortit ovat myös muovipurkeissa, mutta ne voi kierrättää. Se missä olen vähentänyt huimasti kierrätettävää materiaalia on ei-mainoksia lappu postilaatikossa. Esitteistä ja kaikenlaisesta paperisälästä kieltätytyminen vähentää myös kierrätettävää materiaalia. Suurin osa laskuista ja muista papereista ovat elektronisia, mutta kirjeitä silti tulee. Vanhoista kirjekuorista teen muistilappua ja kierrätän ne myöhemmin. 
Pyritkö vähentämään elämässäsi myös muutoin tavaroiden ja materian määrää?
Olen ollut viime kesästä saakka vaatteiden ja kosmetiikan ostolakossa, paria pientä poikkeusta lukuunottamatta. Tekstiiliteollisuus on maailman toiseksi saastuttavin teollisuudenala heti öljyntuottannon jälkeen. Tarkoituksenani on löytää kestävempiä ratkaisuja vaatelakkoni jälkeen. Olen ajatellut tutustua vaatteiden vuokraamiseen. Myös tavaroiden vuokraaminen kiinnostaa. 
En ole minimalisti, mutta en nyt hamstraajakaan. Jotain siltä väliltä. Vauvan mukana meille on tullut paljon tavaraa. Suurin osa niistä on toki käytettyjä. 
Olen kuullut monesti, että ekologinen elämä on kallista. Itseasiassa se on paljon edullisempaa. Tavaroista kieltäytyminen ja ostamattomuus se vasta säästääkin luontoa ja kukkaroa. Meillä on pienet tulot ja saamme tällä elämäntavalla rahaa jopa säästöön. 
Kenelle suosittelet roskatonta elämää?
Suosittelen roskatonta elämää ihan kaikille. Toki omien mahdollisuuksien mukaan. Liian tiukkapipoisesti ei kannata lähteä tähän haasteeseen mukaan. Jokainen tyylillään, muita tuomitsematta. Se, että emme voi tehdä kaikkea, ei tarkoita, että emme voisi tehdä jotain. Se on jo riittävän hyvä tavoite. Vastoin monia mielikuvia ekologinen elämä on edullista. Jotkut ekotuotteet ja palvelut voivat olla kalliita, mutta zeroweistaamisessa ei ole kyse siitä. Tarkoitus on vähentää materian ostamista ja tehdä paljon myös itse. Vuoden aikana olen käyttänyt omiin vaatteisiini 100 euroa. Kosmetiikkatuotteista olen ostanut vain hammastahnaa, saippuaa ja yhden peitevoiteen. Monet asiat ostan käytettynä ja käytän kirjaston palveluita. Säästämme pitkän pennin zeroweistatessa. 
Millaista asennetta se vaatii onnistuakseen?
En voi sanoa itse täysin onnistuneeni. Olen enemmänkin matkalle ja opettelen uusia asioita. Zeroweistaaminen vaatii ehdottomasti uteliaisuutta ja viitseliäisyyttä. Roskaton elämä vaatii myös suunnitelmallisuutta ja asioiden ennakointia. Kannattaa myös olla kärsivällinen ja aloittaa rauhallisesti. Aivoilla menee aikaa tottua uusiin tapoihin. Tämän vuoksi ei kannata kertarysäyksellä vaihtaa kaikkia tapoja ja luopua roskakorista. 
Millaista palautetta olet muilta ihmisiltä saanut valinnoistasi?
Blogini kautta olen saanut hyvää palautetta. Jotkut ovat sanoneet, että inspiroin heitä. Läheiset ovat kyselleet mitä tämä on ja miksi. Jotkut heistä ovat myös innostuneet vähentämään roskaa. Toiset kannustavat ja toiset eivät ymmärrä. Meitä on niin moneen junaan.
Koetko, että tarvittaisiin laajempia yhteiskunnallisia toimia roskien vähentämiseksi ja esim. pakkauksettomia tuotteita/ruokia?
Turhista pakkauksista pitäisi päästä eroon. Toisinaan taas pakkaus on hyväksi. Se suojaa elintarviketta pilaantumiselta. Mielestäni asiaa pitää lähestyä laajemmin ja vertailla erilaisia vaihtoehtoja. Jokaiselle tuotteelle tulisi löytää ideaalein ja ekologisin vaihtoehto. Tärkeämpää on jatkaa ekologisten innovaatioiden kehittämistä sekä hillitä yltäkylläistä kuluttamista. Uskon, että Suomi voisi olla koulutuksen lisäksi tärkeä ekologisten innovaatioiden edelläkävijä. 
Uskotko, että roskattoman elämän toteuttamiseen Ranskassa ja Suomessa liittyy erilaisia haasteita?
Ranskan ja Suomen välillä on suuriakin eroja. Ranskassa roskaton elämä on helpompaa monelta osalta. Täällä on paljon zero waste -kauppoja, toreja, ruokapiirejä ja erilaisia yhdistyksiä. Suurista supermarketista voi ostaa pastat, riisit ja linssit bulkkina. Ranskassa saa paikallisia kasviksia ja hedelmiä ympäri vuoden torilta. Monet ihmiset ostavat ne omiin pussukoihinsa, joten tavallaan tältä osin zeroweistaaminen on hyvin luonnollista. Kaikilla on mukanaan joko vedettävä ostoskassi tai sellainen ihana olkikassi. Leipä ostetaan leipomoista ja siellä voi antaa oman pussukan. Joskus myyjä ei ole ymmärtänyt, miksi minulla on oma leipäpussi mukana.
Ranskassa puolestaan on huonompi kierrätyssysteemi kuin Suomessa. Suomessa tapahtuva kierrätys on aivan huippua. Suomessa on myös aivan loistavia uusia ekologisia innovaatioita, kuten vaikka Touchpoint, Sulapac, Pure Waste tai EcoFishBox. 
Ranskassa käytettyjen vaatteiden ostoa katsotaan usein kieroon, jos vaatteet eivät ole vauvoille tai jotain erityisempää vintagea. Täällä monet pitävä käytettyjä vaatteita likaisina. Ikävöin paljon suomalaisia kirppareita ja secondhand -kauppoja. 
Ranska on pullollaan zero waste-putiikkeja. Tämä voi myös johtua siitä, että zero waste-liikkeen perustaja on ranskalainen. Täällä Béa Johnsonin kirjan ja blogin tuntee monet. Kirjakaupoissakin on useita zero waste - kirjoja.

Oma ammattisi ja ikäsi
Olen 35-vuotias valokuvaaja, bloggaaja ja ekoyrittäjä. Olen valmistunut medianomiksi Lahden Muotoiluinstituutista, pääaineenani valokuvaus. Aloitin kesällä 2017 kirjoittamaan blogia nimeltä Trashless. Toukokuussa 2018 lähtien olen myös ekoyrittäjä. Yritykseni Vadelma tuottaa ekologisia tekstiilituotteita, kuten kestotiskirättejä, kestovanulappuja, kauppakasseja, furoshiki-liinoja ja kestohedelmäpusseja. Pyrin pitämään yritykseni hiilijalanjäljen mahdollsimman pienenä. Käytän tekstiiliylijäämää ja kierrätettyä kangasta. Pienen osan kankaista ostan uutena ja pyrin ostamaan vain eettisesti ja ekologisesti tuotettua. Aloitan toimintani Ranskassa ja tuon tuotteet myöhemmin myyntiin Suomeen. 

p.s. Tämän viikon ajan Vadelman tuotteita voi tilata ilman postimaksuja!
......................................
Jaan paljon Instagrammin puolella Zero Waste -vinkkejä, joita ei blogissa näy. Tervetuloa seuraamaan. :D


VUODEN VAATELAKKO – HYVIN MENI

7.7.2018





















































Nyt on vuoden vaatelakko takana. Sehän on loppunut jo viikko sitten. :D  Ekana fiiliksenä on, että jes tein sen! Eikä se ollut edes vaikeata. Kerran rikoin vaatelakkoa vahingossa. Ostin nimittäin sisätohvelit vaatelakon alkuaikoina. Kotona tajusin, että hei tohvelitkin on vaatteita. Tämä on kuitenkin niin pieni moka, että katson vaatelakkoni onnistuneen ja voin nyt antaa itselleni aplodit. :)

Itseasiassa en ole nyt heti menossa kaupoille. Aion jatkaa vaatelakkoani koko heinäkuun. Vaatelakon aikana huomasin, että minullahan on tosi paljon vaatteita ja että käytän niistä vain noin 30-40 prosenttia. Loput vaatteista odottavat jotain päivää, mitä suurella todennäköisyydellä ei koskaan tule. Niimpä laitoin vaatelakkoni lopussa pari pussia vaatekierrätykseen. Aion laittaa vielä yhden pussukan lisää vaatteita kiertoon. En nyt ole tekemässä minimalistista vaatekaappia, mutta jonkinlainen karsinta on paikallaan. Kun olen suorittanut karsinnan kokonaan, voisin vaikka listata kaikki vaatekappaleeni ja tehdä siitä vaikka oman postauksen.


Mitä vaatelakko antoi?

- rahaa säästyi
- maapallolle vähemmän saastetta 
- aikaa säästyi
- energiaa säästyi (se että tarvitsee koko ajan jotain) pystyi kanavoimaan muihin asioihin
- hyvä mieli
- vaatekaappi pysyi siistinä
- voin hyvillä mielin ajatella, että olen tehnyt jotain hyvää
- en sijoittanut rahojani vaateteollisuuden epäeettisiin olosuhteisiin (hmm. vuoden aikana olen kyllä ostanut asioita, joiden työolosuhteista en ole ihan varma....Noh ei vaan pysty ihan kaikkea tekemään)

Mitä nyt?

Pidin vaatelakosta niin paljon, että aion jatkaa sitä toisella vuodella. Tosin tarvitsen uudet kävelykengät, yhden neuleen, farkut, paitapuseron, mekon ja bikinit / uimapuvun. Aion nyt ostaa / tehdä nämä elokuun aikana ja aloittaa syyskuun ensimmäinen päivä uudestaan. Paitapuseron ja mekon ajattelin tehdä itse. Uikkarit ja kengät ostan uutena. Neuleen ja farkut voin ostaa käytettynä. Sitten voin vapaasti elää taas vuoden koko ajan haluamatta jotain vaatetta tai kenkiä! 

RAINBOW GATHERING

4.7.2018




















Tämä juttu on arkistojen kätköistä edellisestä blogistani. Kirjoitin Moskovassa asuessani blogia Moskovasta ja venäläisestä kulttuurista.  Ennen Moskovaan muuttoa olin opiskellut Pietarin taideakatemiassa ja Petroskoissa venäjää. Vuosien varrella olen opiskeluiden lisäksi seikkaillut Venäjällä siellä sun täällä.  Liftasin puolisoni kanssa mm. Moskovasta Mongolian rajalle ja takaisin sieltä Helsinkiin. Osallistuin myös muutamiin Venäjän Rainbow Gatherengeihin. Tässä juttu ensimmäiseltä seikkailulta! Matka on muuten kokonaan zero waste! ;) 


DOBRE UTRO! –  KESÄLEIRI KAIKILLE KESKELLÄ LUONTOA


Seitsemän vuotta sitten tuttavani kertoi minulle venäläisestä Rianbow Gatheringistä. Olin juuri lähtenyt opiskelemaan venäjää Petroskohin ja muistin tuttavani esittelyn. Uteliaisuuteni heräsi ja venäjänkurssin jälkeen päätin lähteä katsomaan tätä Äänisen rannalla pidettävää leiriä, joka paremmin tunnetaan Raduga -nimellä (радуга). 

Maailmalla tapahtuma tunnetaan Rainbow gatheringinä. Tapahtuma on kaikille avoin ja ilmainen. Leirillä kaikki elävät sulassa sovussa. Politiikasta, uskonnosta tai muista maailmankatsomuksellisista asioista ei väitellä. Alkoholia ei juoda eikä muitakaan huumaavia aineita käytetä. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja elävät luonnonhelmassa. Rainbow gatheringejä on koko ajan jossain päin maailmaa. Yleensä yksi leiri kestää kuukauden verran. Sinne voi tulla milloin vain ja lähteä kun haluaa. 

Radugasta sen verran, että se on Rainbow gathering, joka järjestetään joka vuosi jossain päin Venäjän Karjalaa. Venäjällä osallistujia on muiden maiden vastaaviin tapahtumiin nähden todella vähän, noin muutama sata. Sääntöihin kuuluu, että alkoholi ja päihteet ovat kiellettyjä, samoin autot ja muut moottorilla toimivat kulkuneuvot. Uskonnosta tai politiikasta ei saa puhua, eikä yrittää vaikuttaa toiseen omilla uskomuksillaan ja ideologioillaan. Ideana on, että kaikki hyväksyvät toisensa sellaisena kuin ovat ja kaikki ovat solidaarisia toisiaan kohtaan. Tämä pieni utopia on totta! Tosin se kestää vain kuukauden... Ja onhan sielläkin loppujen lopuksi ongelmia. 

Olin saapunut matkakumppanini (nykyinen mieheni <3) kanssa Pietariin. Googlailujen ja muutaman viestin jälkeen, minulla oli hallussani kartta tuonne hieman salaiselle sijannille. Asiaan kuuluvalla tavalla halusimme liftata Pietarista Äänisen rannalle. Jo Pietarin metrossa näimme kaksi rinkkoihin sonnustautunutta ihmistä. Kuiskasin, -nuokin on varmaan menossa sinne Radugaan… 




















Ikean parkkipaikan lähettyviltä alkoi meidän ensimmäinen liftausreissumme kohti yöttämän yön ihmeellistä utopiaa. Saimme odotella aika kauan siinä tien poskessa. Paikka oli huonosti valikoitu. Yht'äkkiä kuin tyhjästä vieressämme seisoi Maksim, joka neuvoi meitä kävelemään puoli kilometriä eteenpäin. Hän lähti meidän mukaamme. Ja minä aloin olemaan epäluuloinen. Maksim ehdotti, että ottaisimme bussin kymmenen kilometrin päähän ja hän ohjasi meidät bussiin ja maksoi vieläpä lippumme. Tässä vaiheessa pidin kamerastani jo kaksin käsin kiinni ja varmistin, että passini ja rahani ovat hyvin tallella. Jäimme keskellä metsää pois ja olin valmistautunut mahdolliseen ryöstöön. Eihän siinä mitään, aloitimme liftaamisen ja Maxim kertoi perheestään ja elämästään sekä antoi meille vinkkejä matkaamme varten. Ensimmäinen auto pysähtyi ja me kiitimme Maksimia. Tämän jälkeen liftaaminen olikin helpompaa. En kuitenkaan suosittele tälläistä reissua yksinmatkaavalle tai venäjää taitamattomalle matkustajalle.




















Seuraavana päivänä saavuimme monenmoisen eri autokyydin kautta pikkukylään. Siinä bussipysäkillä huidoimme peukkua siinä missä varttunut henkilö odotti bussia. Hän kyllästyi odottamiseen ja laittoi käden puolestaan vaaka-asentoon potentiaalisen taksin saamiseksi. Baboushka sai pimeän taksinsa. Meidän kohdalla nuori mies pysähtyi, huudellen ikkunasta: minne matka? – Radugaan! Niin olivat hekin ja viimeiset sata kilometriä soljuivat mukavasti. Kuski oli letkeä hippi ja hänen matkakumppaninsa piinkova insinööri. Sinänsä tämä parivaljakko oli jotenkin ristiriitainen, mutta heidän toimiaan tarkemmin katseltuani, tulin siiihen johtopäätökseen, että he täydensivät toisiaan todella hyvin. Saavuimme järven rannalle, joka meidän oli tarkoitus ylittää pienellä veneellä. Tässä vaiheessa huomasimme takanamme sen saman parivaljakon, kuin olimme nähneet Pietarin metrossa. Olimme molemmat toisistamme tietämättä käyttäneet tismalleen saman ajan liftausmatkaamme. Kuudistaan lähdimme tiedustelemaan vanhalta mieheltä mahdollisen soutuvenekyydin hintaa. Pääsimme järven toiselle puolelle ja tästä alkoi vielä vajaa kymmenen kilometrin tarpominen metsässä, kohti Äänisen rantaa, jossa paratiisinomaisen leirimme oli määrä sijaita.




















Aloimme olemaan lähellä Radugaa. Vastaamme käveli muutama ihminen huudellen – Dobre utro! Eli hyvää huomenta, vaikka olimmekin jo myöhäisillassa. Seuraavaksi suuri kankainen plakaatti toivotti meidät tervetulleeksi kotiin! Vihdoin saavuimme Äänisen rannalla, joka oli todella kaunis, kuin matkaoppaan autio ranta. En olisi kuvitellut Venäjältä sellaista löytäväni, mutta siinä olin keskellä suurta yhteisöä kaukana kaikesta hälystä. Saimmekin lähes ainoina ulkomaalaisina paljon seuraa ja uteliaita kysymyksiä maistamme ja elämistämme. Ulkomaalaisena on se hyvä puoli Venäjällä, että ihmiset ovat hyvin seurallisia ja suojelevaisiakin. (Moskovassa ei ehkä niinkään) Venäläiset haluavat kutsua mukaansa ja ovat hyvin vieraanvaraisia. Miinus puolena on puolestaan se, että ulkomalainen on aina jollain tavalla ulkopuolinen, eikä oikein koskaan voi kunnolla ymmärtää mistä kaikessa on kyse. 
























Seuraavana päivänä olimme jo unohtaneet ajan. Aamupalaa syötiin vasta iltapäivällä ja yöllä aloitimme päivällisen. Kaikki oli sopivasti päälaellaan, mutta kuitenkin järjestyksessä. Emme oikeastaan tehneet koko viiden päivän aikanamme juuri mitään. Päivät istuimme naapureidemme kanssa nuotion äärellä juoden teetä ja tehden lettuja. Välillä autoimme keittiössä ja toisinaan kävelimme metsässä ja uimme järvessä. Pau vau now oli huuto joka tarkoitti, että ruoka on valmis. Yleensä ruoka oli melko vaatimatonta; puuroa tai keittoa leivän kera. Yhdessä muutaman sadan hengen kanssa otimme toisiamme kädestä kiinni ja muodostimme suuren piirin. Tämän jälkeen ihmiset pitivät puheita ja esittelivät tulevia työpajojaan, jotka usein olivat käsityöpajoja tai joogaa. Ruoan yhteydessä kerättiin kolehti, seuraavia ruokaostoksia silmällä pitäen. Kolehtiin osallistuminen oli vapaaehtoista ja itse laitoin pussiin aina noin sata ruplaa. Yöttömässä yössä metsän keskellä suuri rinki, voi ulkopuolisesta näyttää lahkotouhulta. Uskonnosta, politiikasta tai muista ideologioista ei saanut kuitenkaan paikassa harrastaa. Eikä ihmiset edustaneet mitään yhteistä uskomusta. Monet tulivat viettämään kesälomaansa näin kiireisen elämän keskeltä ja puheenaiheet olivat usein matkakertomuksia tai venäläiseen tapaan vain yksinkertaisesti hetkessä elämistä. Muutamana iltana meidät kutsuttiin erääseen tiipiiseen. Keskellä nuotio roihusi ja ympärillä laulettiin. Tämä hetki piirtyi mieleemme niin vahvasti, että halusimme tehdä saman reissun uudestaan. Vuonna 2013 olimme jälleen radugassa! Ja 2015! 



















Tämä matka oli täysin zero waste ja todella edullinen. Silti näimme ja koimme paljon. Emme ehkä syöneet maailman parasta ruokaa, mutta meidän ruokapaikkamme ja koko tunnelma olivat maailman parhaat! ;) Seuraavan kerran ajattelin osallistua Euroopan Rainbow Gatheringiin kun lapsemme on vähän isompi. Ehkä matkaamme silloin junalla. :)  

TRASHLESS ON NYT TAAPERO

2.7.2018

Tänään siitä on tasan yksi vuotta kun julkaisin ensimmäisen blogitekstini Trashlessissa. Hurraa! Tämän kunniaksi päätin tehdä mahdollisimman zero waste, ekologisen ja eettisen makean herkun. Huh, ei ole kyllä mikään helppo tehtävä. ;) Nämä kesäiset keksit ovat täysin vegaanisia. Niistä ei kerry juurikaan jätettä. Ja ne noudattavat satokautta. 

Ranskassa myydään lähes jokaisen nurkan takana herkullisia tartletteja. Ne ovat oikeastaan pieniä piiraita, joiden tekemiseen käytetään pieniä piirakkamuotteja. Yksi tartletti on hyvinkin täyttävä, joten tein tälläisiä minitartletteja. Näitä voi syödä vaikka useammankin.  Pienet tartletit sopivat hyvin juhliin. Ja mikä parasta jokaisesta tartletista voi tehdä omanlaisensa yksilön. Se jos mikä on aina juhlapöydässä huomionarvoista. Se antaa eräänlaisen vaikutelman siitä, että pöydällä olisi paljon enemmän vaihtoehtoja. ;) Minitartletit on vieläpä tosi helppo valmistaa.




AINEKSET

100 g margariinia
1,5 dl sokeria
2,5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 vanilja soijavanukas
satokauden hedelmiä ja marjoja































OHJEET

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Margariinin on hyvä olla hieman löysää, mutta ei täysin sulanutta. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää ne margariinin ja sokerin joukkoon. Sekoita taikina tasaiseksi ja pyörittele siitä pieniä palloja. Litistä pallo pyöreäksi keksiksi. Toinen kätevä tapa on kaulita taikina ja tehdä muotilla keksejä, silloin niistä tulee ainakin symmetrisempiä. Toisaalta tässä reseptissä se ei ole niin tärkeää, sillä keksi peittyy marjoista ja hedelmistä. Laita keksit 175 asteiseen uuniin ja paista noin 8-10 minuuttia.

Yritin taiteilla taikinasta kekseihin reunat, koska ajattelin, että vanukas valuu pois tavallisen littanan keksin päältä. Itseasiassa tälläiset omatekoiset reunat lähtivät uunissa pois, joten parempi käyttää siis muottia. Jokatapauksessa tavallisten littanien keksien päällä vanilja soijavanukas pysyy oikein hyvin, kunhan sitä ei laita liikaa. 

Kun keksit ovat jäähtyneet, laita sen päälle noin 1-2 teelusikallista vanilja soijavanukasta. Kokoa sen päälle hedelmistä ja marjoista kauniita asetelmia. Vanukas ja marjat kannattaa laittaa keksien päälle vasta ennen tarjoilua. Keksit voi hyvin tehdä vaikka pari päivää ennen. 

Vanilja ja marjat toimivat aina yhdessä! Nämä ovat aivan ihanan raikkaita ja niin kesäisiä. 

AFTERSUN-VOIDE SMETANASTA

29.6.2018

No nyt se aurinko porottaa täällä taas. Tällä viikolla täällä on ollut +30 helteet ja viikonloppuna on luvassa jopa +35 astetta. Huh, en ole helleihminen. Meillä on sellaiset rautaverhot (samanlaiset kuin ärrällä), joita pitää pitää kiinni koko päivän, jotta kämppä ei kuumenee. No kyllä lämpömittari näyttää sellaista +27 astetta meillä sisällä illalla. Yönaikaisen tuuletuksen jälkeen aamulla on enää +23.:D Tässä talossa on tosi huono lämmöneristys. Talvella on puolestaan kylmä, jolloin patterit pitää laittaa täysille. Onneksi me muutamme kohta. Ja tuleva asunto vie huomattavasti vähemmän sähköä. Ranskassa nimittäin asuntoa vuokratessa / ostaessa kerrotaan mihin kategoriaan talo pääsee sähkönkulutuksessa. Ja meidän tuleva asunto pääsee luokkaan B! Melkein A! Nykyinen on luokassa D/E. Luokat ovat: A, B, C, D, E, F. Luokan A asunnot vievät vähemmän sähköä pysyäkseen lämpiminä ja puolestaan F-luokan asunnot enemmän, jolloin myös sähkölasku on kalliimpi.  Mutta en minä tullut nyt sähköstä puhumaan vaan aftersun-voiteesta!

Luovuin viime kesänä apteekista ostetusta aftersun-voiteesta. En koskaan käyttänyt sitä ja en oikeastaan koskaan pala, koska en oleile paljoa auringossa. Joskus kuitenkin olkapäät tai nenä saattaa kärtsätä, jolloin tarvitaan jotain helpotusta iholle.

Maailman yksinkertaisin aftersun-voide on yksinkertaisesti smetana. Myös kermaviili, piimä, jugortti tai rahka käy, mutta smetana on sopivan paksua ja jämäkkää. Sivele smetanaa iholle ja anna vaikuttaa puolisen tuntia. Pese pois. 

Toki on parempi välttää aurinkoa ettei pääse palamaan ja käyttää aurinkovoidetta. En  juuri koskaan ota aurinkoa, mutta täällä Ranskassa aurinko on niin voimakas, että käytän rasvaa aurinkoisina päivinä jos tepastelen paljon ulkona päivällä. Joskus olen unohtanut sivellä aurinkorasvaa esim. niskaan ja se on vähän palanut. Silloin smetana on oiva ensiapu kevyeen auringonpolttamaan. Toki jos nyt kärtsäisi oikein kunnolla, kannattanee varmasti mennä lääkäriin. 


ZERO WASTE -SISUSTUSSUUNNITELMIA

26.6.2018

Ostimme tässä hiljattain asunnon ja me muutetaan pian!  Viime aikoina olen etsinyt netistä inspiraatiota sisustukseen. Erityisesti mua kiinnostaa luonnonmukainen sisustus, jossa käytetään paljon luonnonmateriaaleja. Haluan minimoida muovin käytön (ei sitä nytkään niin paljoa meillä ole). En myöskään välitä teräksestä tai industrial-tyylistä. Betonista en pidä alkuunkaan. Mua kiinnostaa sellainen romanttisen / boheemin / taiteellisen ja luonnollisen tyylinen sisustus. Vaikka pidän luonnonmateriaaleista, pidän myös tosi paljon värikkäästä sisustuksesta. Skandinaaviset pelkistykset ja graafiset ilmeet eivät siis vetoa muhun. Ei saa olla liian krumeluurikaan. ;) 

Mun mies antoi mulle vapaat kädet sisustukseen. Hän vain tokaisi, ei sitten liikaa tavaraa ja budjetti ei saa ylittyä. Sisustukseen käyttämämme budjetti onkin hyvin pieni ja olen sitä mieltä, että luovuudella ja kekseliäisyydellä  pääsee sisustuksessa pitkälle ei kukkarolla. Ostan kaiken minkä voin käytettynä. Teen myös osan itse (ainakin tiipiin lapselle). Maalit ja tapetit ostan toki uutena. Hei tässä vois olla jollekin business-idea: maali- ja tepettijämät kiertoon palvelu. 







MITEN TEHDÄ KOTIIN YMPÄRSTÖTIETOINEN SISUSTUS?

1. Osta käytettyä. Uuden materiaalin luominen vie aina luonnonvaroja, oli se miten ekologisesti tuotettu. 

2. Suosi vastuullisia ja mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavia luonnonmateriaaleja. 
Esim. puuvillan tuotanto vie paljon vettä, sen tilalle voi valita vaikka vastuullisemmat hamppulakanat. Vaikka ne ovatkin kalliimmat, niin tarkoitus on, että ne kestää kauan. Arvokkaat, mutta kovin uhanalaisesta puusta valmistetut huonekalut nooooo. Kotimainen puu yessss. 

3. Paljon viherkasveja. Raikastaa sisäilmaa ja tuo luonnon lähelle. (hmmm meidän pitänee laittaa ne kaikki yli metrin korkeudelle, meidän taapero syö ne muuten....) 

4. Mahdollisimman myrkyttömät maaalit, tapetit ja muut remppakamat. Vesiliukoiset maalit varmasti riittää sisäpintojen maalaukseen. 

5. Suosi kotimaista. 

6. Osta huonekalusi kestämään vuosikymmeniksi. Tämä on toki hankalaa, jos muuttaa paljon ulkomaille, kuten allekirjoittanut. Silti ostan huonekaluni sitä ajatellen, että ne miellyttää minua vielä kymmenen vuoden päästä. Suosin klassisia ratkaisuja huonekaluissa ja rakennan persoonallisempaa sisustusta esineillä, tauluilla, kankailla jne.. Sama juttu kuin pukeutumisessa: klassikoilla pohjan rakennus ja asusteilla maustetaan. 



INSPIROIVIA IG-TILEJÄ: 

@friederikchen

@white_and_natural_interiors

@happylittlefolks 

@bymarlau 

@beachyboho_by_ali 

@seedspace _


HANKINTALISTALLANI ON: 

- Puinen lampunvarjo (uutena, sillä löysin täydellisen yhdestä kaupasta, no can dooooo)
- Matto sisalista (olen myös ajatellut tehdä itse tämän)
- Tiipii (olen myös ajatellut tehdä itse tämän)
- Rottinkituoli x 2-3  (näitä myydään aika paljon nettikirppiksillä)
- Punottuja koreja (käytettynä / uutena)
- Kasveja (seuraavalla Suomimatkallani, otan pistokkaita monista lempikasveistani ja tuon ne tänne)
- Saviruukkuja (käytettynä)
- Olkkarin pöytä (käytettynä)
- Lipasto x2 (käytettynä) 
- Kirjahylly (käytettynä) 
- Hyllyjä seinille (käytettynä)
- Verhoja (uutena)
- Pari lamppua (uutena, en vain koskaan löydä käytettynä kivoja lamppuja) 
- Pieni pöytä (käytetty)
- Tuohikori (uutena torilta käsityöläiseltä) 
- Tauluja (käytettynä / itsetehtyjä)


NOPEA ZERO WASTE -RUOKA: NOKKOSPESTO

23.6.2018




Zero waste ja ruoanlaitto kuulostaa ehkäpä vaivalloiselta. Mutta ei se välttämättä ole. Toki jos haluaa tehdä vaikka hampurilaisia ja tehdä kaiken itse, niin silloin zeroweistaaminen käy työlääksi. Silloin kun teemme hamppareita (kerran pari vuodessa), ostan kaupasta valmiita sämpylöitä ja täytteitä. Meillä ei edes pullataikina kohoa! Mutta monia ruokia voi kuitenkin tehdä nopeasti ja lähes roskattomasti. 

Kävin jokin aika sitten poimimassa nokkosia ja kokeilin samalla tehdä nokkospestoa. Haluaisin  kokeilla myös kankaanvärjäystä niillä. Nokkonen on kyllä todellinen super luonnonaine. Siitä voi tehdä myös lankaa ja kankaita. Sitä käytetään myös jonkin verran kosmetiikassa. Ruoanlaitossa nokkonen toimii myös hyvin.



AINEKSET

n. 1 dl ryöpättyjä nokkosia
n. 10 saksanpähkinää (pinjansiemenet ovat klassisempi vaihtoehto)
3-5 valkosipulin kynttä
kourallinen parmesaania
reilu loraus oliiviöljyä
suolaa
pippuria



Käytän saksanpähkinöitä pestossa, koska meillä sattuu olemaan niitä kotona muutama kipollinen. Muutoinkin suosimme lähiruokaa ja saksanpähkinöitähän kasvaa Ranskassa todella paljon. Kaupan pinjansiement ovat kaukaa tuotuja ja melko hintavia. 

Laita kaikki ainekset blenderiin ja voilà pesto on valmis. Pinjansiemeniä kannattaa kuullottaa hetki pannulla ennen blenderiin laittamista. 

YHDESTÄ MONEKSI: OSA 3 KUKKAISVEDET

21.6.2018

Kukkaisvedet kauneudenhoidossa

Kukkaisvesi -sana tuo itselleni mieleen kesäiset kedot, juhannuksen ja lämpimät kesäyöt. Ne huumaavat lempeällä tuoksullaan, ja ovat ihana lisä simppeliinkin ihon- tai hiustenhoitorutiiniin. Kukkaisvettä saadaan tislauksen -, eli eteerisen öljyn valmistuksen sivutuotteena tislaamalla kasveja ja kukkia. Näin ollen ne sisältävät samat kasvin hoitavat ja terapeuttiset ominaisuudet kun vastaavassa eteerisessä öljyssä, mutta laimeampana (eteerisistä öljyistä juttua tulossa lisää myöhemmin). Kukkaisvesiä käytetään luonnonkosmetiikassa paljon, niin ihonhoitotuotteiden, hius- ja meikkituotteiden pohjana, kun ihan sellaisenaankin. Kukkaisvesiä voi käyttää kasvoveden sijaan tasapainottamaan kasvojen ihon ph puhdistuksen jälkeen, tai virkistämään ihoa kesken päivän. Myös vartalon iholle kukkaisvedet sopivat rauhoittamaan tai aktivoimaan, ja hiuspohjan hoidossa kukkaisvedet ovat tehokas lisä.


Ruusuvesi– sopii kaikille ihotyypeille, rauhoittaa, raikastaa, ja pitää ihon kimmoisana. Sopii erityisen hyvin myös akneiholle sen antibakteeristen ja tasapainottavien ominaisuuksien vuoksi.

Koivunlehtivesi – rauhoittaa talintuotantoa, ja sopii erityisesti rasvoittuvalle iholle. Se supistaa ihohuokosia ja ehkäisee tulehduksia. Koivunlehtivesi sopii myös hiuspohjan hoitoon rasvoittuvalle ja tasapainotusta kaipaavalle hiuspohjalle. 

Laventelivesi– tasapainottaa rasvaista – ja sekaihoa, sekä ehkäisee tulehduksia. Laventelivesi sopii myös käytettäväksi sheivauksen tai parranajon jälkeen rauhoittamaan ihoa.

Piparminttuvesi –sopii erityisen hyvin väsyneelle-, virkistystä kaipaavalle iholle. 

Kamomillavesi– rauhoittaa tehokkaasti couperosa-, tai atooppista ihoa. Kamomillavettä kannattaa kokeilla myös hiuspohjan rauhoitukseen hiusten pesun jälkeen; suihki jakaus jakaukselta hiuspohjaan, hiero, ja anna kuivua itsestään.

Siankärsämövesi– on puhdistava mutta rauhoittava vaihtoehto seka- ja ongelmaiholle. Se parantaa mikroverenkiertoa ja rauhoittaa punoitusta ja tulehdusta.

Valmiita 100% luonnollisia kukkaisvesiä löydät mm. Dabba ja Organics by Sara -sarjoilta. Puhdasta ruusuvettä myyvät useat eri luonnonkosmetiikkamerkit. 

Vinkki!
Nyt on paras aika vuodesta kerätä oman pihan villiyritit talteen ja käyttää niistä tehtyä yrttivettä kukkaisvesien tapaan iholle! Voit kerätä esimerkiksi tulehduksia estävää koivua, rauhoittavaa nokkosta(lehdet voi ensin ryöpätä, mikäli haluat käyttää nokkosen lehdet vielä ruokana yrttiveden teon jälkeen), desinfioivaa ja puhdistavaa puna-apilaa, ihoa kiinteyttävää poimulehteä, tai tasapainottavaa ja kosteuttavaavadelmanlehteä. 

Resepti yrttiveteen:
1-1,5 dl kuivattua tai 2dl tuoretta yrttiä
½ l kiehuvaa vettä

Kaada kiehuva vesi yrteille ja anna hautua vähintään 15-30 minuuttia. Siivilöi neste, ja lisää halutessasi eteeristä öljyä kun neste on jäähtynyt. Voit pullottaa yrttiveden esimerkiksi vanhaan shampoopulloon ja kaataa veden pesun jälkeen hiuksiin (mikäli teet huuhtelun vadin päällä, voit toistaa huuhtelun muutaman kerran samalla huuhteella). Voit käyttää yrttivettä myös suihkepullossa hiuspohjan- tai kasvojen ihon hoitoon. Yrttivesi säilyy hyvänä n. viikon verran jääkaapissa säilytettynä. Yrttiveden valmistus on ihana puuha ystävien kesken vaikkapa juhannuksena!

Teksti: Tiina Toratti 
Kuva: Trashless

Ihanaa juhannusta, aurinko ja lämpöä, taikoja ja loitsuja! 

KUULUMISIA JA PIENI BLOGILOMA

7.6.2018



Moikka!

Tänään lähti kamera huoltoon, joten ajattelin pitää nyt samalla myös blogiloman. Seuraavan kerran blogi päivittyy juhannuksen tienoilla. Ehkä sen jälkeen tai ehkä jo sitä ennen. Pidän samalla myös Trashlessista somelomaa. En oikeastaan koskaan jaa blogissani kuulumisia, vaan tekstini ovat enemmänkin asiapitoista. En edes osaa kirjoittaa elämänmakuisia blogitekstejä, joissa olisi jokin kiva viesti sisäänujutettuna. Joten tämä on vain tälläistä tajunnanvirtaa ja nopeasti tehty postaus. 

Täällä on ollut viime aikoina työntäyteistä. Uusi yritykseni Vadelma vie kaiken ajan. Olen tehnyt markkinointimateriaalia, kuvannut tuotteita, tehnyt tuoteselosteita, pakkauksia (mahdollisimman zero waste) tuotteille ja itse tuotteitakin. Paljon on myös uusia prototyyppejä odottamassa pöydällä, sekä ideavihkossa ideoita. Voi kumpa ehtisin tekemään kaiken. Teen kaiken itse, joten hommaa riittää. Olisihan se kiva, että joku ammattilainen tekisi esim. logon, pakkaukset ja vaikka kaikki markkinointimateriaalit. Mutta ei minulla ole varaa palkata. Hah! Onneksi olen yleispätevästi medianomi koulutukseltani, joten osaan vähän kaikkea. En ehkä ihan huipputasoista tee, mutta riittävää. :D

Nettisivutkin ovat työlistalla. Olisi kiva löytää joitakin suomalaisia yhteistyökumppaneita, tai olenkin jo löytänyt, mutta en ole vielä heitä lähestynyt. Oi, tämä yritysprojekti on samaan aikaan tosi siisti juttu ja samalla tuskastuttaa, kun ei ehdi toteuttaa kaikkia ideoita tai ei ole niihin resursseja. Yritykseni aloitusbudjetti on ruhtinaalisesti 500 euroa. Kassavirralla olen tätä businesta kasvattamassa. Hullunhommaa... Ehkä tähän löytyy jossain vaiheessa ratkaisu!



Vauvamme tai oikeastaan jo taapero (sana vaatii totuttelua!), aloittaa syyskuussa kokopäiväisen tarhan. Silloin minäkin aloitan kokopäiväisen työnteon yritykseni parissa. Tarkoituksenani olisi alkaa päivittää blogiakin tiuhempaa tahtia eli joka toinen päivä on suunnitelmissa. No syksyllä nähdään, että mikä on käytäntö. Olisi myös kiva alkaa tekemään blogin kautta kunnolla yhteistyötä eri yritysten, yhdistysten ja järjestöjen kanssa. Ja tehdä bloggaamisesta ammatti. Jep, olen aina haaveissani realisti. ;) Ehkä jos nyt sanon haaveeni näin ääneen, se saattaa vaikka jopa toteutua.

Minua inspiroi tällä hetkellä Unelmaduunarit -podcastit, kesäiset kasvikset, yrtit, villiyrttikeittokirja, Otso Sillanaukeen Zero waste -kirja ja monet uudet suomalaiset ja ranskalaiset ekologiset yritykset ja innovaatiot.

Aloitin juuri sokeri-/ herkkulakon, joka tulee kestämään kuukauden. Olen kovin perso sokerille, joten tässä onkin haastetta kerrakseen.



Meidän lähileipomo kertoi juuri, että heidän tavoitteenaan on päästä eroon paperipusseista. Huom! Ranskassa suurin osa ihmisistä ostaa patonkinsa leipomosta. Tämä tekee noin 65 000 000 paperipussia päivässä. Meidän lähileipomo ottaa pian käyttään systeemin, jolla saa 2 senttiä alennusta, kun ostaa omaan pussiin. Näin me olemme tehneet jo vajaa vuoden ja kohta siitä saa jopa hyvitystä. Jee! Ja arvatkaapa mitä, on hyvin mahdollista, että yritykseni Vadelma tulee tekemään heille näitä uudelleenkäytettäviä leipäpusseja. ;) Ja leipomoitahan Ranskassa riittää.....

Oikeastaan odotan innolla syksyä, jolloin aloitan kokopäiväisesti yrittämisen. Mutta sitä ennen on vielä kesä! Ja suomimatka! Yksissä illanistujaisissa söimme kiinalaiset onnenkeksit. Lapussani (jonka voi kierrättää) luki: Congratulations you are on your way. Sain uskomattomasti voimaa tästä pienestä kiinalaisesta paperilapusta. :)

Toivon sinne teille kaikille inspiroivia kesäpäiviä ja paljon aurinkoa. 



© Trashless. Design by Fearne.