TURSUVANPURSUVA YLTÄKYLLÄISYYS ON VASTENMIELISTÄ

30.11.2017




Minulla ei ole tapana paasata, mutta nyt on niin painavaa asiaa, että ilman paasausta tästä ei selvitä. ;) Olin yksillä illallisilla. Siellä oli valtavasti ruokaa. Oli eri maista tuotuja hienoja ruoka-aineita.  Kuunnellessani muiden juttuja en meinannut pysyä perässä, että miten monessa maassa ihmiset olivat oikein matkustaneet viimeisen parin kuukauden sisällä. Nuorempana olisin varmasti ajatellut, että vau, noilla on varaa matkustaa, syödä hienoja ruokia ja pukeutua kauniisiin merkkivaatteisiin. Nyt tämä kaikki näytti minusta enemmänkin yököttävältä oman egon nostamiselta. 

Nykyään meillä on aivan liikaa. Niin paljon, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Samalla leipäjonot kasvavat! Ihmiset elävät omissa kuplissaan omine omaisuuksineen. Missä yhteisöllisyys? Kyllähän sitä yritetään elvyttää erinäisin tempauksin. Kun omistaa tarpeeksi, voi itsensä eristää toisista ihmisistä. Melkein kaiken voi ostaa. Ei tarvitse lainata, ei tarvitse toisten apua.

Ei ihme, että Konmari on aikamme guru. Ihmiset ovat väsyneitä tavaraan. Väsyneitä itsensä eristämiseen toisista. Odotahan vain kohta tulee joku toinen guru, joka kertoo miten älypuhelinta tulee käyttää. 

Ranskassa ylikulutuksen vastaliikettä kutsutaan vapaaehtoiseksi yksinkertaisuudeksi. Simplicité volontaire tai décroissance. Tämä ei ole sama asia kuin downshiftaus. Töistä ei siis oteta lomaa tai sanota itseä irti ja lähdetä Thaimaaseen. Ei varsinkaan nyt, kun kaikki työ on kiven alla. Vapaaehtoinen yksikertaisuus tarkoittaa sitä, että tyydytään vähempään, kuin voisimme itsellemme ostaa. 

Työn tekemisen lopettaminen ei kuulu vapaaehtoiseen yksinkertaisuuteen (hoi taloustieteilijät, ei ole tarkoitus romuttaa kapitalismia, vaan vaihtaa suuntaa). Freud totesi, että hyvä mielenterveys on kykyä rakastaa ja tehdä työtä. Olemme hukassa ilman rakkautta ja päivittäistä tekemistä. Muutoin vajoamme johonkin epämääräiseen tilaan. Ehkä masennumme. 

Katsoin Ylen Minimalismi-ohjelman. Eräs ohjelmassa esiintynyt filosofi totesi, että hän on tyytyväinen elämäänsä kun hänellä on kaikki tarpeellinen, mutta ei mitään ylimääräistä.  Platon taisi olla aikoinaan samoilla linjoillaTämä oli mielestäni hieno lause, johon pitäisi pyrkiä. 

Uskon, että vapaaehtoisesta yksinkertaisuudesta on tulossa uusi liike. Tai se on jo sitä. Ainakin Ranskassa. Täällä on aiheen ympäriltä useita kirjoja, lehtiä sekä sanomalehtiä. Tämä ei myöskään ole sama asia kuin viherpesu. Sitäkin Ranskassa on paljon. 

Tämä on yksi syy miksi aloitin vuoden vaatteiden- ja kemikaalien ostolakonOstamattomuus kasvattaa ihmistä. Tai näin minä ainakin luulen. Sillä nyt pitää löytää muita keinoja täyttää elämän tyhjät aukot. Toisaalta ostamattomuuteen tottuu ja siinä ei ole mitään kovin ihmeellistä. Se on ehkä tärkein oivallukseni tähän mennessä. 

Tulen duunariperheestä, jossa rahaa ei ole koskaan ollut liikaa. Olen itse maksanut omat opiskeluni, matkani, vaatteeni ja vuokrani 17-vuotiaasta lähtien. En ole saanut yhtään ainutta lomamatkaa. En ylimääräistä tavaraa tai vaatteita, vain sen verran millä pärjää. Menin töihin 15-vuotiaana, jotta voisin ostaa kännykän, jollainen kaikilla luokkatovereilla oli.

Olen kovalla työllä koittanut elää kuten muut. Matkustaa, kuluttaa, ja ostaa aina vaan lisää. Olen ajatellut, että tähän tulee pyrkiä. Nyt kun olen aikuisena päässyt maistamaan makeampaa elämää.  Ei se minua kiinnosta yhtään. Oikeastaan koen olevani hukassa mitä enemmän kulutan ja matkustan. Se ei ole osa minua, eikä koskaan ole ollut. Joten vapaaehtoinen yksinkertaisuus sopii minulle paremmin. 

Mielestäni vapaaehtoinen yksinkertaisuus on raikas tuulahdus tähän tunkkaiseen tavarapaljouteen. Se on rikasta elämää toiset ihmiset huomioon ottaen. Tursuavanpursuava yltäkylläisyys on sooooo last season!

Peace!



PIAN TOIMITUSJOHTAJA

24.11.2017



Täällä ollaan laitettu hihat heilumaan. Ensi keväänä perustan oman yrityksen täällä Ranskassa. Yritykseni tulee myös toimimaan Suomessa. Tai mikäänhän ei ole täysin varmaa, mutta suurella todennäköisyydellä. Miten jännittävää! Liikeideaani en nyt täällä ihan kokonaisuudessaan vielä paljasta. Mutta sanottakoon, että se liittyy tähän zeroweistaamiseen ja tekstiiliin. Tekstiilijätteelle on siis käyttöä.

Olen kuuden viikon mittaisella yrityksen perustamiskurssilla. Tai oikeastaan tämä on eräänlainen yrityshautomo. Meitä on 12 ihmistä ja 12 erilaista yritysideaa. Jotkut ovat jo pitkällä projektissaan, toiset puolestaan alkumetreillä. Yhteistä kuitenkin on, että ensi vuonna meillä kaikilla on oma yritys. Tilastojen mukaan 50 prosenttia lopettaa yrityksensä sen alkuaikoina. Vaikka faktat puhuvatkin yhtä, yrittäjäluonteeni ei tästä lannistu. Minuahan ei edes alunperin valittu koko kurssille. Heh, mutta kirjoitimme mieheni kanssa meilin, jossa näkyi että motivaatiota on. Ja kuinka ollakaan seuraavana päivänä minulle soitettiin, että heillä olisi yksi extrapaikka. Pitää olla periksiantamaton ja pokkaa on oltava. Näitä mantroja hoen itselleni usein. :D On niistä toisinaan oikeata hyötyäkin!

Kurssi on minulle siinä mielessä mielenkiintoinen, että en ole koskaan opiskellut Ranskassa. Ja nyt opiskelen 5 päivää viikossa 8 tuntia päivässä. En siis tunne ranskalaista tapaa opiskella. Olen nyt jo huomannut kurssilla, että täällä keskustellaan paljon. Erilaiset mielipiteet tuodaan rohkeasti esille. Kukaan ei tunnu vähättelevän omaa yritysideaa. Päinvastoin, vaikka omasta yritysideasta ei voikaan olla varma, se silti esitellään vakuuttavasti. Ylipäätänsä se miten asiat esittää suullisesti, tuntuu olevan täällä tärkeää. Tämä on hyvää treeniä, sillä en tosiaan ole mitenkään hyvä esiintymään. Nyt ehkä himpun verran parempi. Meidän ryhmähenki on todella hyvä ja kurssin vetäjät todella innostavia, joten olen todella innoissani joka päivä lähdössä kurssille

Kurssilla on muuten kaksi muutakin henkilöä, joiden businessidea liittyy zeroweistaamiseen. Onneksi ne ovat erilaisia kuin minulla, joten he eivät ole kilpailijoita, pikemmenkin molemmat mahdollisia yhteistyökumppaneita.

Kuukauden päästä me järjestämme täällä pienet messut, jossa jokainen esittelee oman tulevan yrityksensä. Ihmisiä tulee sieltä ja täältä katsomaan ja ihmettelemään. Iik, kaikki on vielä aivan kesken. Toivottavasti siihen mennessä saan kunnolla tulevan yritykseni "esittelykuntoon".

Nyt aikaa jää vähemmän blogille, joten postauksia on tulossa harvemmin. Monet tulevat aiheet liittyvät yritysideaani. ;)



KESTOVANULAPPUJA VIRKATEN

18.11.2017

Nyt minun vanulappuset sitten loppuivat. Mietin jonkin aikaa, että ompelenko ompelukoneella kankaasta vanulappuja vai virkkaanko niitä. Minulla sattui olemaan jonkin verran erivärisiä puuvillaisia jämälankoja, joten ajattelin hyötykäyttää ne. On minulla myös paljon hyötykäytettävää kangastakin. Aion myös tehdä niistä vanulappuja ja vauvalle myös isompia lappuja. Blogiin tulee siitä myöhemmin juttua. ;) 

Pieniä virkattuja ympyröitä voi tehdä monella eri tavalla. Tässä on yksi ohje monista. Koin tämän itselleni jotenkin helpoimmaksi. Kannattaa harjoitella ensin virkkaussilmukoita neliön muotoon, jos  ne eivät ole ennestään tuttuja tai siitä on jo kauan aikaa kun on virkannut. Ympyrältä on vaikeampi hahmottaa silmukoita, jonka vuoksi pieni harjoittelu on ensin paikallaan. 


MITÄ TARVITSET

puuvillalankaa (luomu tai kierrätetty aina parempi)
virkkuukoukku (nro: 3)
paksu neula
sakset

OHJEET

1. Tee aloitussilmukka.

2. Virkkaa neljä ketjusilmukkaa.

3. Tee ketjusta ympyrä ja sulje ympyrä piilosilmukalla.

3. Tee kahdeksan pylväs silmukkaa ympyrän keskeltä. Laita virkkuukoukku siis kahdeksan kertaa ympyrän keskeltä läpi pylväs silmukkaa tehdessäsi.

4. Nyt ympyrällä on siis kahdeksan silmukkaa. Virkkaa jokaisesta silmukasta 2 kiinteää silmukkaa. Nyt ympyrällä pitäisi olla 16 silmukkaa.

5. Virkkaa nyt vain joka  toisesta silmukasta kaksi kiinteää silmukkaa ja joka toisesta vain yksi kiinteä silmukka. Kierroksen lopussa pitäisi olla 24 silmukkaa.

6. Virkkaa nyt vain joka kolmannesta silmukasta kaksi kiinteää silmukkaa ja muutoin yksi kiinteä silmukka. Kierroksen lopussa pitäisi olla 32 silmukkaa.


7. Virkkaa nyt vain joka neljännestä silmukasta kaksi kiinteää silmukkaa ja muutoin yksi kiinteä silmukka. Kierroksen lopussa pitäisi olla 40 silmukkaa. Tässä kohdin ympyrän pitäisi olla noin vanulapun kokoinen. Voit halutessasi jatkaa vielä yhden kierroksen joko virkaten jokaisesta silmukasta vain yhden kiinteän silmukan tai joka viidennestä kaksi kiinteää ja muutoin yhden kiinteän silmukan. 


8. Päättele työ ja leikkaa langanpätkät. 


Työn voi aloittaa (kohdat 1-2) myös taikaympyrällä. Tämän jälkeen työtä jatketaan ohjeiden  mukaan (kohdasta 3).


MITEN VIRKATTUJA YMPYRÖITÄ KÄYTETÄÄN?


Samalla tavalla kuin vanulappuja. Virkatut vanulaput hierovat tai kuorivat samalla kasvoja karheutensa / rosoisemman pinnan vuoksi. 

Virkatut lappuset eroavat hieman kestovanulapuista. 

Mikäli irrotat vanhoja kynsilakkoja, kannattaa siihen käyttää aina samaa lappusta, sillä pesukoneessa väri ei välttämättä lähde pois. Ja ei ole kiva puhdistaa kasvoja samalla lapulla, joissa on kynsilakkaa.

Kerää käytetyt vanulaput vaikka pieneen pesupussiin. Tai heitä ne muun pyykin mukaan pesukoneeseen, kuten allekirjoittanut.  Kuivaa ja käytä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen....

Hyvä joululahjaidea!

10 ARJEN HELPPOA EKOTEKOA OSA I

14.11.2017






Pienillä muutoksilla voi saada isoja asioita aikaan! Tässä kymmenen helppoa arjen ekotekoa. 

Nämä kymmenen kuvaa ovat osa 1000EcoActs-nimistä valokuvasarjaa. Nimensä mukaisesti sarja tulee sisältämään tuhat ekotekoa. Tuhat kuvaparia on aikamoinen haaste.  Valokuvasarjan kehittymistä kokonaisuudessaan voit seurata nettisivuillani tai LensCulturessa












DIY BEE'S WRAP

10.11.2017



Ostin viime keväänä muutaman bee'swrapinjotka korvaavat hyvin muovikelmun. Nämä ovat kaupasta ostettuna melko arvokkaita. Olin kuullut, että näitä voi myös tehdä itse, mutta ajattelin, että se on työlästä ja aikaacvievää. Pitäisi vieläpä ostaa mehiläisvahaa ja ehkä muita tuotteita. 

Ajattelin romuttaa ennakkoluuloni ja lähdin kaupungille mehiläistuotteita myyvään kauppaan etsimään mehiläisvahaa. Miten ihanaa, he myivät mehiläisvahaa saippuan kokoisissa könteissä ja vieläpä ilman pakkausta. Tämä palanen maksoi kolme euroa. Tästä saakin monta bee's wrappia tehtyä. Koska meillä on jo näitä ostettuja bee's wrappeja valmiina, emme oikeastaan tarvitse kuin pari kappaletta lisää. Niimpä ajattelin tehtailla näitä kotona joululahjoiksi. Hahaaa, lähipiirini tulee saamaan ehkäpä vain zero waste -aiheisia lahjoja. :D





MITÄ TARVITSET

puuvillakangasta (luomu tai kierrätetty aina parempi)

sakset (siksakkia tekevät jos löytyy)

leivinpaperia

silitysrauta

silityslauta / tasainen pinta

mehiläisvahaa



Bee'swrappeja voi tehdä monella eri tavalla. Kaikki nämä tavat ovat yhtä helppoja. Tässä kaksi klassista ohjetta, toisessa ohjeessa ei tarvita edes leivinpaperia ja silitysrautaa.



OHJE 1.

1. Leikkaa kankaasta sopivan kokoinen pala. Sahalaitasaksilla saa reunasta huolitellumman.

2. Raasta mehiläisvaha, jos sinulla on siis tälläinen köntti. Mehiläisvahaa myydään myös valmiina murusina.

3. Laita kangas leivinpaperin päälle ja levitä mehiläisvaha raaste / muruset kankaan päälle tasaisesti. 

4. Aseta toinen pala leivinpaperia kankaan ja mehiläisvahan päälle. 


5. Silitä leivinpaperin päältä, kunnes mehiläisvaha sulaa kankaaseen. Kankaaseen saattaa jäädä kohtia, joissa ei ole mehiläisvahaa. Laita niihin kohtiin mehiläisvahan murusia ja silitä uudelleen. 

6. Poista leivinpaperit ja anna kankaan kuivia. Kangas kuivuu parissa minuutissa. 

OHJE 2.

1. Laita uuni lämpenemään 110 asteeseen.

2. Laita kangaspala uuninpellille, jonka päällä on leivinpaperi.

3. Ripottele kankaan päälle mehiläisvahaa.

4. Anna kankaan olla uunissa, kunnes vaha on sulanut. Tämä kestää noin 5-10 minuuttia. 

5. Ota kangas pois uunista ja anna kuivua. Kuivuminen kestää pari minuuttia.


MITEN BEE'SWRAPPIA KÄYTETÄÄN?

* käytä kuten käyttäisit muovikelmua

* kääräise esim. eväsleipä bee'swrappiin

* astian päälle ja jääkaappiin

* kasviksia ja hedelmiä voi kääriä


BEE'SWRAPIN HOITO-OHJEET

* huuhtele kylmällä / haalean kylmällä vedellä

* käytä vain vähän mietoa pesuainetta

* laita kuivumaan

MUUTAMIA HUOMIOITA

* Koska bee's wrappeja ei saa pestä lämpimällä vedellä, niissä ei ole suositeltua säilöä lihaa tai kalaa. 

* Kun bee'swrappisi alkaa vaikuttaa kuluneelta, ei muuta kuin uudelleen vahaamaan sama kangas. 

* Itsetehtynä tämä tulee paljon edullisemmaksi kuin kaupasta ostettu. Kaupassa kolme keskikokoista (noin 30 x 30 cm) bee'swrappia maksaa noin 20 euroa. Itsetehtynä kolmelle saman kokoiselle hintaa tuli pari euroa. 


YLELLISEMPI BEE'SWRAP 
Löysin netistä ohjeen, jossa mehiläisvahan sekaan oltiin laitettu jojobaöljyä ja jauhettua männyn pihkaa. En ole vielä kokeillut tätä, sillä en tiedä mistä löydän pihkaa. Jojobaöljy ja mehiläisvaha toimivat myös hyvin, ei tarvita välttämättä pihkaa. 

kangas 20 x 20 cm

2 tl mehiläisvahaa
2 tl jauhettua männyn pihkaa
1/2 jojobaöljyä

kangas 28 x 28 cm

1 rkl + 1 tl mehiläisvahaa
1 rkl + 1 tl jauhettua männyn pihkaa
1 tl jojobaöljyä

kangas 36 x 36 cm 

1 rkl + 2,5 tl mehiläisvahaa
1 rkl + 2,5 tl jauhettua männyn pihkaa
2,5 tl jojobaöljyä

Sekoita ainekset ja tee bee'swrap samalla ohjeella kuin edellä. 

Onko joku kokeillut tehdä itse bee'swrappeja? Millaisia niistä tuli? Omasta bee'swrapista ei tullut ihan niin taipuisana pysyvä kuin kaupan versiosta. Mutta silti tämä kotitekoinen on ihan pätevä. Auttaisiko jojobaöljy juuri siihen, että bee'swrap pysyisi taipuisana helpommin? 

ORICULI – VAIHTOEHTO VANUPUIKOLLE

7.11.2017

Muovinen vanupuikko on asia, joka löytyy varmasti suurimmalta osalta ihmisistä kotoa. Tuo pieni muovinen tikku tuntuu olevan välttämätön tuote, jolle on mahdoton löytää ekologista vastinetta. Toki on myös ekologisempia korvapuikkoja, kuten pahvista tehtyjä, mutta eivät nekään ole zero waste tai edes mini waste. Oriculi on vanha keksintö, joka on loistava vaihtoehto vanupuikolle. 

MIKÄ ON ORICULI?


Oriculi on bambusta tehty tikku, jolla voi putsata korvat sisältä. Tämä kymmenen senttiä pitkä tikku on loistava ekologinen vaihtoehto muovisille vanupuikoille. Oriculi kestää vaikka koko elämän! Nämä puiset tikut ovat olleet pitkään käytössä Kiinassa ja Japanissa, mutta tänne länteen nämä ovat vasta äskettäin rantautuneet. 

MITEN ORICULIA KÄYTETÄÄN?

Oriculia tulisi käyttää noin kaksi kertaa viikossa. Käytä sitä pumpulipuikon tavoin, mutta älä tunge sitä liian syvälle korvaan.  Tämän jälkeen huuhtele oriculi vedellä. Voihan sen myös vaikka saippualla pestä. 

Oriculin päässä on puinen helmi. Näitä helmiä on erivärisiä, joten tämä auttaa kätevästi tunnistamaan oman oriculin, jos perheessä on näitä useampi. 

OMA KOKEMUS

Meillä vanupuikot ovat loppumassa. Otin oriculin käyttöön hiljattain. Sitä on miellyttävä käyttää! Oriculia tulee käsitellä varoen, että se ei hajoa. Näitä on myös olemassa metallisia versioita, jos pelkää, että bambusta tehty on liian heppoinen. 

Muistan muuten joskus erään lääkärin sanoneen, että pumpulipuikkoja ei saisi käyttää, tai vain harvoin. Sillä ne ärsyttävät korvaa. Oriculi tuntuu mielestäni hellävaraisemmalta. Riippuu toki miten sitä käyttää. :)

Ainut negatiivinen asia on se, että olen tottunut käyttämään vanupuikkoja esim. ripsivärin poistamiseen. Siihen asiaan oriculi ei auta. Ripsivärin voi kyllä myös hyvin poistaa kangasliinan kulmalla.  

Meidän talouteen ei enää osteta muovisia vanupuikkoja. Se on mielestäni turha keksintö. Parempi versio keksittiin paljon sitä ennen. 































Ja sitten pitää puhua tottakai rahasta. Oriculeja on olemassa edullisia ja vähän kalliimpia. Tämä kuvassa oleva maksaa 4-5 euroa täällä Ranskassa. Se on tehty käsin Ranskassa ja on kaikin puolin siis eettinen tuote. Tämä oriculi maksaa itsensä takaisin parissa vuodessa. Vähän riippuu siitä, miten paljon on tottunut käyttämään vanupuikkoja. Oriculeja voi myös ostaa todella edullisesti Amazonista. Siellä  viiden oriculin pakkaus maksa 1,20 €. En sitten tiedä, miten eettisesti ne on tehty. Mutta isommalle perheelle nämä kalliimmat oriculit on aika tyyris investointi. 


Onko joku siellä kokeillut? Osaako joku sanoa, että mikä tämän puisen tikun nimi on suomeksi? En ole ihan varma, että onko oriculi myös suomeksi oriculi. En löytänyt vastausta, vaikka kuinka etsin. :o


TRASHLESS NYT MYÖS FACEBOOKISSA

5.11.2017

Terveisiä täältä kotitoimistoltani. Täällä ollaan nyt myös Facessa. Huh, itse en kuulu Faceen, joten minun pitänee opetella käyttämään tätä  sosiaalistamediaa (jota jopa jotkut satavuotiaatkin käyttää sujuvasti). :DDDDDDD Tai kuuluin joskus sen alkuaikoina, mutta sitten halusin tehdä pientä digitaalista detoxia ja lopetin Facen käytön. Ja sitten se jotenkin jäi kokonaan. Nyt olen ollut nelisen vuotta ilman Facea ja mietin, pitäiskö minun ottaa sama tili käyttöön. Pitäisi, mutta jotenkin siitä on nyt tullut hankalaa. No pienin askelin aktivoidun Facebookissa ainakin Trashlessin kautta. :D

Ihanaa sunnuntaita!

T e r v e t u l o a    s e u r a a m a a n
Trashlessin facebook-sivuja

KUVA JOTA EI SAISI OLLA OLEMASSA

3.11.2017









Kuva: Justin Hofman


Tämä on valokuva, jota ei saisi olla olemassa. Mutta koska se on olemassa, minä haluan, että kaikki näkevät sen. Näin kertoi valokuvan ottanut Justin Hofman Instagrammissa. 

"It’s a photo that I wish didn’t exist but now that it does I want everyone to see it. What started as an opportunity to photograph a cute little sea horse turned into one of frustration and sadness as the incoming tide brought with it countless pieces of trash and sewage. This sea horse drifts long with the trash day in and day out as it rides the currents that flow along the Indonesian archipelago. This photo serves as an allegory for the current and future state of our oceans. What sort of future are we creating? How can your actions shape our planet?
"

Valokuvaajana ajattelen,  että tässä on ikoninen kuva. Siis sellainen, joka jää elämään sukupolvilta toisille. Kuva joka todellakin pitää olla olemassa, mutta sen tapahtuma ei. 

En tiedä saako yksittäinen kuva ihmistä liikkeelle, mutta ainakin vaikuttava kuva voi toimia jonkinlaisena pisteenä ii:n päälle. Minussa kuva herätti miettimään turhia muovisia (miksei muitakin materiaaleja) tuotteita. Käytämme näitä tuotteita, vaikka vähemmän saastuttavia korvaavia tuotteita olisi olemassa. Ei ehkä kaikkialla saatavilla, mutta olemassa. Miksi tarvitsemme vanupuikkoja, vanulappuja, kertakäyttöisiä astioita, yksittäispakattuja keksejä, muovikelmua, muovipillejä tai take away -kahvikuppeja muovisine kansineen? Ihan hyvin voisimme elää ilman näitä! 

Miten ihmeessä me olemme tulleet siihen pisteeseen, että me hukumme muoviin. Kalat syövät sitä ja lopulta myös me. 

Muuten asiasta kukkaruukkuun, tai on tässä ihan pätevä aasinsiltakin. Vanupuikoille löytyy tosi hyvä korvaava tuote: oriculi. Tästä pian blogissa lisää juttua. 

Monet teistä on varmasti törmännyt kyseiseen valokuvaan netissä. Mitä ajatuksia se teissä herätti? 


LOKAKUUN KOOSTE

1.11.2017



Tervemenoa lokakuu. Se meni miten meni. Tein muutamia ekologisia parannuksia, mutta myös epäekologisia hairahduksia. Lokakuussa pohdin erityisesti ekologisen elämäntavan ristiriitaisuutta.  Ja myöskin sitä, että emme edes aina tiedä, mikä lopulta on ekologisin vaihtoehto. Vaikka kuinka tiedostavia kuluttajia yrittäisimmekin olla. 

Selailin eräs päivä Instagrammia eri hakusanoilla inspiraatiota etsien. Törmäsin kuvaan muovimukista ja muovipillistä rannalla. Valo ja asetelma olivat kivat. Kuvasta pystyi aistimaan, että nyt ollaan lomalla tropiikissa. Kaukana kylmästä loskasohjosta. Huomasin, että eräs ekologiseen elämään vihkiytynyt suomalainen yritys oli tykännyt kuvasta. Katsoin kuka kuvan oli ottanut. Ja kuinka ollakaan kuvan ottaja itseasiassa työskentelee tässä yrityksessä. Ai että minua sitten ärsytti!  Mietin, onko tuo ekologisen elämäntavan yritys feikki. Kaukoloma (lentokoneella), muovimuki  ja muovipilli eivät mitenkään mahdu ekologiseen elämäntapaan. Ristiriitaista!

Kunnes tajusin, että olen itsekin ristiriitainen tapaus. En todellakaan elä täydellistä ekologista elämää. Ja sellainenhan ei ole edes mahdollista. Saati mielekästä. Vaikka en tykkää Instagrammissa muovimukeista, niin minulla on omat muovimuki "virheeni". 

Jos oikeasti haluaisi elää täysillä ekologista elämää, pitäisi luopua paljosta. Eikä se välttämättä edes olisi lopulta paras vaihtoehto. Toisinaan on vaikea tietää, että mikä vaihtoehto lopulta on se ekologisin. Matkassa on niin monta eri muuttujaa. Pohdin hiljattain sitä miten voisimme tehdä mahdollisimman eettiset, ekologiset ja terveelliset ruokaostokset. Huomasin eri lähteitä lukiessani miten loputon suo ekologinen elämä lopulta on. Täydellisyyteen on turha pyrkiä. Oikeastaan tärkeämpää on oman kuluttavan elämäntavan tiedostaminen ja pyrkiminen kohti ekologisempaa elämäntapaa. Pikkuhiljaa olemme pisteessä, jossa esim. muovipusseja ei enää myydä ollenkaan ruokakaupoissa (Ranskassa on jo näin). 

Muutama päivä sitten Helsingin Sanomissa oli loistava artikkeli mm. ekologisten valintojen ristiriidasta. Hesarin artikkelissa toimittaja toteaa, että ihmisten periaatteiden ja tekojen välinen ristiriita ärsyttää monia

Puhutaan B-tyypin dilemmasta, jossa ihminen toimii omia eettisiä arvojaan vastaan. A-tyypin dilemma puolestaan tarkoittaa sitä, että henkilö ei tiedä miten toimia. B-tyypin dilemma on ikävä henkilölle itselleen. Toisia se voi ärsyttää tai jopa riemastuttaa. Voimme juoruilla ja paheksua toisten ristiriitaisuutta ja kiillottaa samalla omaa sädekehäämme.

Toimittaja kysyi muutamilta ihmisiltä, milloin periaatteiden ja tosielämän ristiriita ärsyttää eniten. 

" Eniten ärsyttävät nämä: Ihmiset, jotka lentävät Pattayalle viisi kertaa vuodessa mutta arvostelevat silti toisten autoilua. Muiden lihansyönnistä mussuttavat vegaanit, joilla on lemmikkinä lihaa ahmiva koira. Kehitysyhteistyötä tekevät ja epäitsekkäinä auttajina esiintyvät ihmiset, joilla on eksoottisissa komennuskohteissaan isot palkat, appelsiinipuut ja koppalakkinen autonkuljettaja. Helsinkiläiset, jotka ylpeilevät maalaisille kaupunkiasumisen ekologisuudella, vaikka ovat itse valinneet asuinpaikkansa siksi, että Helsingissä on parhaat baarit, teatterit ja työpaikat. Luontoa ei sitä valintaa tehtäessä ole mietitty sekuntiakaan. "

Lopulta toimittaja toteaa, että miksi Suomi ei voisi asettaa sääntöjä, jotta ekologinen elämä olisi helpompaa. 

"Päättäjät, voisitteko laatia lisää sääntöjä? Nostaa lentoveroja? Tai, kuten eräs ystäväni ehdotti, määrätä jokaiselle maksimimäärän lentomaileja? Kolmen vuoden välein kaukomaille ja kerran vuodessa Eurooppaan. Ne, jotka haluavat matkustaa enemmän, voisivat ostaa lento-oikeuksia Suomessa viihtyviltä. 

Pyhimystä minusta ei saa, mutta jos tulisi pahiksen sijaan vain puolipaha. "

Ehkä en ole ekologisen elämän suhteen ihan pahis, mutta en nyt ihan hyviskään. 

Missä arjen pienissä valinnoissa minulla on petraamisen varaa?

* Syön eläinperäisiä tuotteita (mutta vähän tai kohtuudella, joskus ehkä vähän liikaakin).

* Lennän kerran tai kaksi vuodessa Suomeen.

* Ostan juomaveden suuressa muovipullossa, koska meidän hanavesi ei ole puhdasta. Kierrätän toki pullot. 

* Olen perso makealle (jos tarjolla on siis keksejä yksittäispakattuna, minun on vaikea kieltäytyä).

* Juon kahvia ja syön suklaata.

* Helpottaakseemme elämää, me ostamme joskus noutopizzaa. Joku voisi kehittää kestävän pizzalaatikon!


On myös paljon muita epäekologisia valintoja joita teen (ehkäpä ihan päivittäin). 



Missä arjen pienissä valinnoissa olen mennyt parempaan suuntaan?

* Minulla eikä perheelläni ei ole autoa, Käytämme autoa vain pari kertaa vuodessa.

* Asumme pienessä kaupunkitalossa. Neliöitä ei ole liikaa, mutta kuitenkin sen verran, että sopu säilyy (70 neliötä kolmelle). 

* En shoppaile vaatteita uutena. 

* Pyrin ostamaan kaiken muunkin tavaran käytettynä.

* Matkustamme lentokoneella vain Pariisi-Helsinki-Pariisi välin kerran tai kaksi vuodessa.

* Ostamme suurimman osan ruoastamme ilman pakkausta.

* Kierrätämme.

* Meillä on kerran tai kaksi kertaa viikossa lihapävä. Muita eläinperäisiä tuotteita syömme vähän tai kohtuudella. 

Listaan voisi lisätä paljon muita pieniä ekotekoja, mutta näistä myöhemmin blogissa lisää. 


Lukijamäärät ovat muuten kasvaneet paljon heti sen jälkeen kun perustin Instagrammin. Lieneekö näillä jotain tekemistä keskenään. ;) Kivaa, teitä lukijoita onkin muuten siellä Suomessa paljon enemmän. Kiitoksia! 



© Trashless. Design by Fearne.