MUISTILAPPUJA JA KESTOKYNIÄ

3.8.2017

Kirjoitan paljon puhelimellani muistiinpanoja ja listoja. Kauppa- / torilista on kuitenkin sellainen, jonka haluan tehdä vanhanaikaisesti paperille. Lisäksi viikon tai päivän todo-lista on aivan ehdottomasti oltava paperilla. Nämä paperipalaset ovat sitten teipattuna (hmm. tähän pitäisi saada joku vaihtoehto) seinällä tai pyörivät jossain pöydällä. Listoihini on helppo lisätä tarvittavia asioita. Ehkä niiden pitää olla hyvin esillä, sillä puhelimessa nämä muistettavat asiat unohtuvat ja jäävät jotenkin pimentoon…

Post-it laput tuottavat luonnollisesti turhaa roskaa sekä luonnollisesti niiden pakkausmuovit. Niimpä päätin ottaa mummini tavan käyttöön. Hän on aina leikannut kirjekuorista itselleen muistilappuja. Kätevää, eikö ja niin yksinkertaista. Kirjeitä ei enää meille tule paljoa. Kaiken mahdolllisen olen siirtänyt sähköiseksi, mutta Ranska ja sen byrokratia. Kirjeitä silti tulee muutaman kerran viikossa.  Suomessakin varmasti vielä paperia kertyy kotiin, vaikka sitä koittaisi viimeiseen saakka välttää. Nyt vain pitäisi lopettaa niiden lappujen teippaaminen seinään. Voisin vaikka laittaa magneetilla jääkaapin oveen. Meillä kun on noita magneettejakin valmiina. 

Mitä minä sitten teen sille paperille, jonka molemmat puolet olen käyttänyt? Béa Johnson (tuo zero waste guru) tekee paperiroskasta uutta paperia. Sehän on hauskaa. Siitä paperista voisin tehdä vaikka astian ja antaa sen lahjaksi. :D Sata kärpästä yhdellä iskulla!

Mites sitten nuo muoviset kuulakärkikynät? Niitä meille onkin kertynyt paljon. Tuntuu, että niitä vaan tulee ovista ja ikkunoista kotiin jostain. Ensimmäinen asia on kieltäytyä ilmaiskynistä. Niitä ei pidä ottaa. Toiseksi niitä ei pidä ostaa. Vanhanajan sulkakynä mustepulloineen taitaa olla melkoisen kestävä vaihtoehto. Tosin joo, no ehkä vähän romanttista kirjoittaa sillä, mutta joo hankalaa. En nyt lähde sulkakynälinjalle. Sen sijaan meillä on pari täytettävää mustekynää. Mutta vielä iso pino ilmaiskyniä myös...

Lähetä kommentti

© Trashless. Design by Fearne.