10 SYYTÄ ALKAA ZEROWEISTAAMAAN

5.12.2017

Miksi alkaa zeroweistaamaan tai vähentämään roskien määrää? Zero waste -elämäntapa ei tarkoita pelkästään pakkausmateriaalien välttelyä. Se on kokonaisvaltainen elämäntapa, jossa pyritään eettisempään, ekologisempaan ja terveellisempään elämään niin asuminen, liikkumisen kuin kulutuskäyttäytymisen myötä.

1. Säästät luontoa

Pienempi hiilijalanjälki, parempi mieli. Länsimainen elämäntapa kuluttaa vuodessa monen maapallon varat. Kuinka monta maapalloa oma elämäntapa vaatii? Vaikka olenkin tiedostava kuluttaja, en vielä pääse yhden maapallon kokoiseen elämään. Työsarkaa siis riittää....

2. Syöt paremmin ja terveellisemmin

Kun ei enää osta valmisruokia tai puolivalmisteita, tulee tehtyä ruoan alusta loppuun itse. Kaikenlaiset säilöntäainepommit jäävät kaupan hyllylle. 

3. Käytät vähemmän kemikaaleja kauneudenhoidossa

Onko hyvä käyttää monia kosmetiikkatuotteita? Mitä tämä tekee terveydelle ja luonnolle? Pohdin blogini perustamisen aikoina paljon kosmetiikkatuotteiden tarpeellisuutta. 

4. Käytät vähemmän kemikaaleja kodinhoidossa

Siivousaineiden ostamisen lopettaminen säästää paitsi luontoa niin myös kukkaroa. Viinietikalla, ruokasoodalla ja saippualla pääsee kodin siivouksessa hyvin pitkälle. 

5. Säästät rahaa

Joihinkin ruokaostoksiin voi zeroweistatessa mennä enemmän rahaa. Sitä kuitenkin säästyy rutkasti sillä, että ei osta uutta ja tekee itse. Béa Johnsonin mukaan zeroweistatessa säästyy noin 40 % rahaa enemmän kuin ennen. 

6. Elämä on yhteisöllisempää

Lainaaminen, antaminen ja yhteiskäyttö yhdistää ihmisiä. Jos ei omista kaikkea, pitää toisten ihmisten kanssa tulla toimeen. Jos omistaa kaiken mahdollisen, voi pysytellä muuriensa takana ja näyttää nyrpeää naamaa. Zeroweistatessa voi siis saada uusia kavereita. :D

7. Tuet pieniä tavaran / ruoan tuottajia

Mitä kauempaa tuote tulee sitä enemmän sitä pakataan ja kuljetetaan. Läheltä ostetun tuotteen valmistusketju, alkuperä ja työolosuhteet ovat helpommin nähtävillä. Miksi ihmeessä meidän pitäisi ostaa espanjalaisia tomaatteja talvella. Ne  tuodaan paitsi kaukaa, niissä on paljon säilymistä edistäviä ympäristömyrkkyjä. Työolosuhteet ovat myös kyseenalaiset. Voimme ihan hyvin ostaa vain kotimaisia tomaatteja kesällä ja säilöä niitä talven varalle. 

8. Opit uusia asioita

Zeroweistaamisen myötä olen oppinut tekemään pyykinpesuainetta, siivousaineita, uusia ruokia ja lukenut monen monta kirjaa aiheen ympäriltä. Aistini ovat avoinna ympäristökysymyksille ja kyseenalaistan omia kulutustottumuksiani. 

9. Koti ei ole täynnä tavaraa 

Kun ei osta uutta tavaraa, lainaa sen mitä ei tarvitse, käyttää yhdessä jne. tavaraa kertyy vähemmän kotiin. Usein myös minimalismi ja zero waste- liikkeillä on jokseenkin samanlaisia päämääriä. Ne eivät ole toistensa synonyymejä, eivät vastakohtia vaan enemmänkin elämäntapoja, jotka tukevat toinen toisiaan, kuten myös veganismi. 

10. Ei mene aikaa shoppailuun

Shoppailuun, kaupoissa kiertelyyn, nettikauppojen hintojen vertailuun ja tuotteiden valitsimiseen menee yllättävän paljon aikaa. En ole moneen kuukauteen käynyt yhdessäkään vaatekaupassa tai selaillut netistä vaatekauppoja. Välillä mietin, että miksi kituuttaa itseään sillä, että ei saa ostaa mitään uutta ja kaunista vaatetta. Kuinka ollakaan jostain syystä mieheni sukulaiset haluavat antaa minulle vanhoja vaatteitaan. En ole asiasta mitään maininnut, että en osta vaatteita. Ja nyt minulla on "uusia" vaatteita enemmän kuin olisin edes tarvinnut. Ja vielä tyylikkäitä vaatteita. Kun sulkee silmänsä ja korvansa kuluttamiselta alkaa näkemään muita mahdollisuuksia ja on niille avoin. 

Näiden kymmenen syyn lisäksi zero waste -elämäntapa lisää onnellisuutta. Omien arvojen mukaan eläminen tuo onnea. Suosittelen!




MARRASKUUN KOOSTE

2.12.2017

Miten Zero Waste- haaste etenee? Tässä muutamia sekalaisia asioita marraskuulta.

Aloitetaan vaikka ensin kylpyhuoneesta. Vanupuikot ja vanulaput loppuivat, joten nyt käytämme kestoja. Niiden käyttäminen on osoittautunut helpoksi. Miksi ihmeessä olen ikinä edes käyttänyt muita. Emme ole vielä siinä vaiheessa, että tekisimme hammastahnamme itse tai emme käyttäisi shampoota. En usko, että menemme edes niin pitkälle. 

Viestittelin erään blogini lukijan kanssa tässä jokin aika sitten, siitä, milloin voi kutsua itseään zeroweistaajaksi. Jos kuitenkin ostaa tuotteita muovipurkeissa ja kierrättää ne. Täysin roskaton elämä on mahdotonta. Ja vaikka kuinka yrittäisi elää roskattomasti, tulee joskus päiviä, jolloin ei ehdi, jaksa tai huvita. Mielestäni itseään voi kutsua zeroweistaajaksi, jos pyrkimyksenä on vähentää roskia. Kukin omalla tyylillään ja omien mahdollisuuksien mukaan. Se, että emme voi tehdä kaikkea, ei tarkoita sitä, että emme voisi tehdä jotakin. 

Viime aikoina elämä on ollut hyvin kiireistä, joten olen toisinaan ostanut nopeasti ruokaa muovisissa paketeissa. Zero Waste -pikaruokapaikoille olisi täällä tarvetta!

Hion parhaillani liiketoimintasuunnitelmaani. Tarkoituksenani on perustaa Zero Waste -aiheinen yritys ensi keväänä. Juuri mietin, että miten lumipallon lailla puolessa vuodessa asiat ovat edenneet nyt tähän, että minulla on businessidea. En olisi voinut puoli vuotta sitten kuvitellakaan jotain tälläistä. Hah.

Katsoin hetki sitten Arten dokkarin teollisten tekstiilituotteiden sisäilmaan päästävistä myrkyistä. Tälläisiä tekstiiltuotteita ovat esim. matot ja sohvat, joihin on laitettu paljon palamisen estävää ainetta. Dokkarissa näytettiin esimerkki myös siitä, kuinka Amerikassa myytiin 60-luvulla vauvojen yöpaitoja, joissa käytettiin myrkyllisiä aineita, joka estää niitä syttymästä tuleen. Tämä aine kiellettiin myöhemmin vauvojen yöpaidoissa. Mutta samaa ainetta löytyi puolestaan nyt 2000-luvulla vauvojen imetystyynyistä.

Dokkarissa pohdittiin sitä hyvin, että miten paljon voimme panostaa turvallisuuteen samalla oman terveytemme vaarantaen. Onko siis järkevää, että matto ei millään voi syttyä palamaan, mutta samalla se levittää sisäilmaan haitallisia myrkkyjä.

Apua, meidän matot ja sohva. Niissä on varmasti myös näitä kemikaaleja. Onko jollain tiedossa, mistä ja mitkä matot sisältäisivät mahdollisimman vähän näitä myrkkyjä? Räsymatot?Kierrätetyistä tekstiilituotteista on ainakin pesun mukana pahimmat myrkyt ehtinyt haihtua. Huh!





TURSUVANPURSUVA YLTÄKYLLÄISYYS ON VASTENMIELISTÄ

30.11.2017




Minulla ei ole tapana paasata, mutta nyt on niin painavaa asiaa, että ilman paasausta tästä ei selvitä. ;) Olin yksillä illallisilla. Siellä oli valtavasti ruokaa. Oli eri maista tuotuja hienoja ruoka-aineita.  Kuunnellessani muiden juttuja en meinannut pysyä perässä, että miten monessa maassa ihmiset olivat oikein matkustaneet viimeisen parin kuukauden sisällä. Nuorempana olisin varmasti ajatellut, että vau, noilla on varaa matkustaa, syödä hienoja ruokia ja pukeutua kauniisiin merkkivaatteisiin. Nyt tämä kaikki näytti minusta enemmänkin yököttävältä oman egon nostamiselta. 

Nykyään meillä on aivan liikaa. Niin paljon, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Samalla leipäjonot kasvavat! Ihmiset elävät omissa kuplissaan omine omaisuuksineen. Missä yhteisöllisyys? Kyllähän sitä yritetään elvyttää erinäisin tempauksin. Kun omistaa tarpeeksi, voi itsensä eristää toisista ihmisistä. Melkein kaiken voi ostaa. Ei tarvitse lainata, ei tarvitse toisten apua.

Ei ihme, että Konmari on aikamme guru. Ihmiset ovat väsyneitä tavaraan. Väsyneitä itsensä eristämiseen toisista. Odotahan vain kohta tulee joku toinen guru, joka kertoo miten älypuhelinta tulee käyttää. 

Ranskassa ylikulutuksen vastaliikettä kutsutaan vapaaehtoiseksi yksinkertaisuudeksi. Simplicité volontaire tai décroissance. Tämä ei ole sama asia kuin downshiftaus. Töistä ei siis oteta lomaa tai sanota itseä irti ja lähdetä Thaimaaseen. Ei varsinkaan nyt, kun kaikki työ on kiven alla. Vapaaehtoinen yksikertaisuus tarkoittaa sitä, että tyydytään vähempään, kuin voisimme itsellemme ostaa. 

Työn tekemisen lopettaminen ei kuulu vapaaehtoiseen yksinkertaisuuteen (hoi taloustieteilijät, ei ole tarkoitus romuttaa kapitalismia, vaan vaihtaa suuntaa). Freud totesi, että hyvä mielenterveys on kykyä rakastaa ja tehdä työtä. Olemme hukassa ilman rakkautta ja päivittäistä tekemistä. Muutoin vajoamme johonkin epämääräiseen tilaan. Ehkä masennumme. 

Katsoin Ylen Minimalismi-ohjelman. Eräs ohjelmassa esiintynyt filosofi totesi, että hän on tyytyväinen elämäänsä kun hänellä on kaikki tarpeellinen, mutta ei mitään ylimääräistä.  Platon taisi olla aikoinaan samoilla linjoillaTämä oli mielestäni hieno lause, johon pitäisi pyrkiä. 

Uskon, että vapaaehtoisesta yksinkertaisuudesta on tulossa uusi liike. Tai se on jo sitä. Ainakin Ranskassa. Täällä on aiheen ympäriltä useita kirjoja, lehtiä sekä sanomalehtiä. Tämä ei myöskään ole sama asia kuin viherpesu. Sitäkin Ranskassa on paljon. 

Tämä on yksi syy miksi aloitin vuoden vaatteiden- ja kemikaalien ostolakonOstamattomuus kasvattaa ihmistä. Tai näin minä ainakin luulen. Sillä nyt pitää löytää muita keinoja täyttää elämän tyhjät aukot. Toisaalta ostamattomuuteen tottuu ja siinä ei ole mitään kovin ihmeellistä. Se on ehkä tärkein oivallukseni tähän mennessä. 

Tulen duunariperheestä, jossa rahaa ei ole koskaan ollut liikaa. Olen itse maksanut omat opiskeluni, matkani, vaatteeni ja vuokrani 17-vuotiaasta lähtien. En ole saanut yhtään ainutta lomamatkaa. En ylimääräistä tavaraa tai vaatteita, vain sen verran millä pärjää. Menin töihin 15-vuotiaana, jotta voisin ostaa kännykän, jollainen kaikilla luokkatovereilla oli.

Olen kovalla työllä koittanut elää kuten muut. Matkustaa, kuluttaa, ja ostaa aina vaan lisää. Olen ajatellut, että tähän tulee pyrkiä. Nyt kun olen aikuisena päässyt maistamaan makeampaa elämää.  Ei se minua kiinnosta yhtään. Oikeastaan koen olevani hukassa mitä enemmän kulutan ja matkustan. Se ei ole osa minua, eikä koskaan ole ollut. Joten vapaaehtoinen yksinkertaisuus sopii minulle paremmin. 

Mielestäni vapaaehtoinen yksinkertaisuus on raikas tuulahdus tähän tunkkaiseen tavarapaljouteen. Se on rikasta elämää toiset ihmiset huomioon ottaen. Tursuavanpursuava yltäkylläisyys on sooooo last season!

Peace!



PIAN TOIMITUSJOHTAJA

24.11.2017



Täällä ollaan laitettu hihat heilumaan. Ensi keväänä perustan oman yrityksen täällä Ranskassa. Yritykseni tulee myös toimimaan Suomessa. Tai mikäänhän ei ole täysin varmaa, mutta suurella todennäköisyydellä. Miten jännittävää! Liikeideaani en nyt täällä ihan kokonaisuudessaan vielä paljasta. Mutta sanottakoon, että se liittyy tähän zeroweistaamiseen ja tekstiiliin. Tekstiilijätteelle on siis käyttöä.

Olen kuuden viikon mittaisella yrityksen perustamiskurssilla. Tai oikeastaan tämä on eräänlainen yrityshautomo. Meitä on 12 ihmistä ja 12 erilaista yritysideaa. Jotkut ovat jo pitkällä projektissaan, toiset puolestaan alkumetreillä. Yhteistä kuitenkin on, että ensi vuonna meillä kaikilla on oma yritys. Tilastojen mukaan 50 prosenttia lopettaa yrityksensä sen alkuaikoina. Vaikka faktat puhuvatkin yhtä, yrittäjäluonteeni ei tästä lannistu. Minuahan ei edes alunperin valittu koko kurssille. Heh, mutta kirjoitimme mieheni kanssa meilin, jossa näkyi että motivaatiota on. Ja kuinka ollakaan seuraavana päivänä minulle soitettiin, että heillä olisi yksi extrapaikka. Pitää olla periksiantamaton ja pokkaa on oltava. Näitä mantroja hoen itselleni usein. :D On niistä toisinaan oikeata hyötyäkin!

Kurssi on minulle siinä mielessä mielenkiintoinen, että en ole koskaan opiskellut Ranskassa. Ja nyt opiskelen 5 päivää viikossa 8 tuntia päivässä. En siis tunne ranskalaista tapaa opiskella. Olen nyt jo huomannut kurssilla, että täällä keskustellaan paljon. Erilaiset mielipiteet tuodaan rohkeasti esille. Kukaan ei tunnu vähättelevän omaa yritysideaa. Päinvastoin, vaikka omasta yritysideasta ei voikaan olla varma, se silti esitellään vakuuttavasti. Ylipäätänsä se miten asiat esittää suullisesti, tuntuu olevan täällä tärkeää. Tämä on hyvää treeniä, sillä en tosiaan ole mitenkään hyvä esiintymään. Nyt ehkä himpun verran parempi. Meidän ryhmähenki on todella hyvä ja kurssin vetäjät todella innostavia, joten olen todella innoissani joka päivä lähdössä kurssille

Kurssilla on muuten kaksi muutakin henkilöä, joiden businessidea liittyy zeroweistaamiseen. Onneksi ne ovat erilaisia kuin minulla, joten he eivät ole kilpailijoita, pikemmenkin molemmat mahdollisia yhteistyökumppaneita.

Kuukauden päästä me järjestämme täällä pienet messut, jossa jokainen esittelee oman tulevan yrityksensä. Ihmisiä tulee sieltä ja täältä katsomaan ja ihmettelemään. Iik, kaikki on vielä aivan kesken. Toivottavasti siihen mennessä saan kunnolla tulevan yritykseni "esittelykuntoon".

Nyt aikaa jää vähemmän blogille, joten postauksia on tulossa harvemmin. Monet tulevat aiheet liittyvät yritysideaani. ;)



KESTOVANULAPPUJA VIRKATEN

18.11.2017

Nyt minun vanulappuset sitten loppuivat. Mietin jonkin aikaa, että ompelenko ompelukoneella kankaasta vanulappuja vai virkkaanko niitä. Minulla sattui olemaan jonkin verran erivärisiä puuvillaisia jämälankoja, joten ajattelin hyötykäyttää ne. On minulla myös paljon hyötykäytettävää kangastakin. Aion myös tehdä niistä vanulappuja ja vauvalle myös isompia lappuja. Blogiin tulee siitä myöhemmin juttua. ;) 

Pieniä virkattuja ympyröitä voi tehdä monella eri tavalla. Tässä on yksi ohje monista. Koin tämän itselleni jotenkin helpoimmaksi. Kannattaa harjoitella ensin virkkaussilmukoita neliön muotoon, jos  ne eivät ole ennestään tuttuja tai siitä on jo kauan aikaa kun on virkannut. Ympyrältä on vaikeampi hahmottaa silmukoita, jonka vuoksi pieni harjoittelu on ensin paikallaan. 


MITÄ TARVITSET

puuvillalankaa (luomu tai kierrätetty aina parempi)
virkkuukoukku (nro: 3)
paksu neula
sakset

OHJEET

1. Tee aloitussilmukka.

2. Virkkaa neljä ketjusilmukkaa.

3. Tee ketjusta ympyrä ja sulje ympyrä piilosilmukalla.

3. Tee kahdeksan pylväs silmukkaa ympyrän keskeltä. Laita virkkuukoukku siis kahdeksan kertaa ympyrän keskeltä läpi pylväs silmukkaa tehdessäsi.

4. Nyt ympyrällä on siis kahdeksan silmukkaa. Virkkaa jokaisesta silmukasta 2 kiinteää silmukkaa. Nyt ympyrällä pitäisi olla 16 silmukkaa.

5. Virkkaa nyt vain joka  toisesta silmukasta kaksi kiinteää silmukkaa ja joka toisesta vain yksi kiinteä silmukka. Kierroksen lopussa pitäisi olla 24 silmukkaa.

6. Virkkaa nyt vain joka kolmannesta silmukasta kaksi kiinteää silmukkaa ja muutoin yksi kiinteä silmukka. Kierroksen lopussa pitäisi olla 32 silmukkaa.


7. Virkkaa nyt vain joka neljännestä silmukasta kaksi kiinteää silmukkaa ja muutoin yksi kiinteä silmukka. Kierroksen lopussa pitäisi olla 40 silmukkaa. Tässä kohdin ympyrän pitäisi olla noin vanulapun kokoinen. Voit halutessasi jatkaa vielä yhden kierroksen joko virkaten jokaisesta silmukasta vain yhden kiinteän silmukan tai joka viidennestä kaksi kiinteää ja muutoin yhden kiinteän silmukan. 


8. Päättele työ ja leikkaa langanpätkät. 


Työn voi aloittaa (kohdat 1-2) myös taikaympyrällä. Tämän jälkeen työtä jatketaan ohjeiden  mukaan (kohdasta 3).


MITEN VIRKATTUJA YMPYRÖITÄ KÄYTETÄÄN?


Samalla tavalla kuin vanulappuja. Virkatut vanulaput hierovat tai kuorivat samalla kasvoja karheutensa / rosoisemman pinnan vuoksi. 

Virkatut lappuset eroavat hieman kestovanulapuista. 

Mikäli irrotat vanhoja kynsilakkoja, kannattaa siihen käyttää aina samaa lappusta, sillä pesukoneessa väri ei välttämättä lähde pois. Ja ei ole kiva puhdistaa kasvoja samalla lapulla, joissa on kynsilakkaa.

Kerää käytetyt vanulaput vaikka pieneen pesupussiin. Tai heitä ne muun pyykin mukaan pesukoneeseen, kuten allekirjoittanut.  Kuivaa ja käytä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen....

Hyvä joululahjaidea!

10 ARJEN HELPPOA EKOTEKOA OSA I

14.11.2017






Pienillä muutoksilla voi saada isoja asioita aikaan! Tässä kymmenen helppoa arjen ekotekoa. 

Nämä kymmenen kuvaa ovat osa 1000EcoActs-nimistä valokuvasarjaa. Nimensä mukaisesti sarja tulee sisältämään tuhat ekotekoa. Tuhat kuvaparia on aikamoinen haaste.  Valokuvasarjan kehittymistä kokonaisuudessaan voit seurata nettisivuillani tai LensCulturessa












DIY BEE'S WRAP

10.11.2017



Ostin viime keväänä muutaman bee'swrapinjotka korvaavat hyvin muovikelmun. Nämä ovat kaupasta ostettuna melko arvokkaita. Olin kuullut, että näitä voi myös tehdä itse, mutta ajattelin, että se on työlästä ja aikaacvievää. Pitäisi vieläpä ostaa mehiläisvahaa ja ehkä muita tuotteita. 

Ajattelin romuttaa ennakkoluuloni ja lähdin kaupungille mehiläistuotteita myyvään kauppaan etsimään mehiläisvahaa. Miten ihanaa, he myivät mehiläisvahaa saippuan kokoisissa könteissä ja vieläpä ilman pakkausta. Tämä palanen maksoi kolme euroa. Tästä saakin monta bee's wrappia tehtyä. Koska meillä on jo näitä ostettuja bee's wrappeja valmiina, emme oikeastaan tarvitse kuin pari kappaletta lisää. Niimpä ajattelin tehtailla näitä kotona joululahjoiksi. Hahaaa, lähipiirini tulee saamaan ehkäpä vain zero waste -aiheisia lahjoja. :D





MITÄ TARVITSET

puuvillakangasta (luomu tai kierrätetty aina parempi)

sakset (siksakkia tekevät jos löytyy)

leivinpaperia

silitysrauta

silityslauta / tasainen pinta

mehiläisvahaa



Bee'swrappeja voi tehdä monella eri tavalla. Kaikki nämä tavat ovat yhtä helppoja. Tässä kaksi klassista ohjetta, toisessa ohjeessa ei tarvita edes leivinpaperia ja silitysrautaa.



OHJE 1.

1. Leikkaa kankaasta sopivan kokoinen pala. Sahalaitasaksilla saa reunasta huolitellumman.

2. Raasta mehiläisvaha, jos sinulla on siis tälläinen köntti. Mehiläisvahaa myydään myös valmiina murusina.

3. Laita kangas leivinpaperin päälle ja levitä mehiläisvaha raaste / muruset kankaan päälle tasaisesti. 

4. Aseta toinen pala leivinpaperia kankaan ja mehiläisvahan päälle. 


5. Silitä leivinpaperin päältä, kunnes mehiläisvaha sulaa kankaaseen. Kankaaseen saattaa jäädä kohtia, joissa ei ole mehiläisvahaa. Laita niihin kohtiin mehiläisvahan murusia ja silitä uudelleen. 

6. Poista leivinpaperit ja anna kankaan kuivia. Kangas kuivuu parissa minuutissa. 

OHJE 2.

1. Laita uuni lämpenemään 110 asteeseen.

2. Laita kangaspala uuninpellille, jonka päällä on leivinpaperi.

3. Ripottele kankaan päälle mehiläisvahaa.

4. Anna kankaan olla uunissa, kunnes vaha on sulanut. Tämä kestää noin 5-10 minuuttia. 

5. Ota kangas pois uunista ja anna kuivua. Kuivuminen kestää pari minuuttia.


MITEN BEE'SWRAPPIA KÄYTETÄÄN?

* käytä kuten käyttäisit muovikelmua

* kääräise esim. eväsleipä bee'swrappiin

* astian päälle ja jääkaappiin

* kasviksia ja hedelmiä voi kääriä


BEE'SWRAPIN HOITO-OHJEET

* huuhtele kylmällä / haalean kylmällä vedellä

* käytä vain vähän mietoa pesuainetta

* laita kuivumaan

MUUTAMIA HUOMIOITA

* Koska bee's wrappeja ei saa pestä lämpimällä vedellä, niissä ei ole suositeltua säilöä lihaa tai kalaa. 

* Kun bee'swrappisi alkaa vaikuttaa kuluneelta, ei muuta kuin uudelleen vahaamaan sama kangas. 

* Itsetehtynä tämä tulee paljon edullisemmaksi kuin kaupasta ostettu. Kaupassa kolme keskikokoista (noin 30 x 30 cm) bee'swrappia maksaa noin 20 euroa. Itsetehtynä kolmelle saman kokoiselle hintaa tuli pari euroa. 


YLELLISEMPI BEE'SWRAP 
Löysin netistä ohjeen, jossa mehiläisvahan sekaan oltiin laitettu jojobaöljyä ja jauhettua männyn pihkaa. En ole vielä kokeillut tätä, sillä en tiedä mistä löydän pihkaa. Jojobaöljy ja mehiläisvaha toimivat myös hyvin, ei tarvita välttämättä pihkaa. 

kangas 20 x 20 cm

2 tl mehiläisvahaa
2 tl jauhettua männyn pihkaa
1/2 jojobaöljyä

kangas 28 x 28 cm

1 rkl + 1 tl mehiläisvahaa
1 rkl + 1 tl jauhettua männyn pihkaa
1 tl jojobaöljyä

kangas 36 x 36 cm 

1 rkl + 2,5 tl mehiläisvahaa
1 rkl + 2,5 tl jauhettua männyn pihkaa
2,5 tl jojobaöljyä

Sekoita ainekset ja tee bee'swrap samalla ohjeella kuin edellä. 

Onko joku kokeillut tehdä itse bee'swrappeja? Millaisia niistä tuli? Omasta bee'swrapista ei tullut ihan niin taipuisana pysyvä kuin kaupan versiosta. Mutta silti tämä kotitekoinen on ihan pätevä. Auttaisiko jojobaöljy juuri siihen, että bee'swrap pysyisi taipuisana helpommin? 

ORICULI – VAIHTOEHTO VANUPUIKOLLE

7.11.2017

Muovinen vanupuikko on asia, joka löytyy varmasti suurimmalta osalta ihmisistä kotoa. Tuo pieni muovinen tikku tuntuu olevan välttämätön tuote, jolle on mahdoton löytää ekologista vastinetta. Toki on myös ekologisempia korvapuikkoja, kuten pahvista tehtyjä, mutta eivät nekään ole zero waste tai edes mini waste. Oriculi on vanha keksintö, joka on loistava vaihtoehto vanupuikolle. 

MIKÄ ON ORICULI?


Oriculi on bambusta tehty tikku, jolla voi putsata korvat sisältä. Tämä kymmenen senttiä pitkä tikku on loistava ekologinen vaihtoehto muovisille vanupuikoille. Oriculi kestää vaikka koko elämän! Nämä puiset tikut ovat olleet pitkään käytössä Kiinassa ja Japanissa, mutta tänne länteen nämä ovat vasta äskettäin rantautuneet. 

MITEN ORICULIA KÄYTETÄÄN?

Oriculia tulisi käyttää noin kaksi kertaa viikossa. Käytä sitä pumpulipuikon tavoin, mutta älä tunge sitä liian syvälle korvaan.  Tämän jälkeen huuhtele oriculi vedellä. Voihan sen myös vaikka saippualla pestä. 

Oriculin päässä on puinen helmi. Näitä helmiä on erivärisiä, joten tämä auttaa kätevästi tunnistamaan oman oriculin, jos perheessä on näitä useampi. 

OMA KOKEMUS

Meillä vanupuikot ovat loppumassa. Otin oriculin käyttöön hiljattain. Sitä on miellyttävä käyttää! Oriculia tulee käsitellä varoen, että se ei hajoa. Näitä on myös olemassa metallisia versioita, jos pelkää, että bambusta tehty on liian heppoinen. 

Muistan muuten joskus erään lääkärin sanoneen, että pumpulipuikkoja ei saisi käyttää, tai vain harvoin. Sillä ne ärsyttävät korvaa. Oriculi tuntuu mielestäni hellävaraisemmalta. Riippuu toki miten sitä käyttää. :)

Ainut negatiivinen asia on se, että olen tottunut käyttämään vanupuikkoja esim. ripsivärin poistamiseen. Siihen asiaan oriculi ei auta. Ripsivärin voi kyllä myös hyvin poistaa kangasliinan kulmalla.  

Meidän talouteen ei enää osteta muovisia vanupuikkoja. Se on mielestäni turha keksintö. Parempi versio keksittiin paljon sitä ennen. 































Ja sitten pitää puhua tottakai rahasta. Oriculeja on olemassa edullisia ja vähän kalliimpia. Tämä kuvassa oleva maksaa 4-5 euroa täällä Ranskassa. Se on tehty käsin Ranskassa ja on kaikin puolin siis eettinen tuote. Tämä oriculi maksaa itsensä takaisin parissa vuodessa. Vähän riippuu siitä, miten paljon on tottunut käyttämään vanupuikkoja. Oriculeja voi myös ostaa todella edullisesti Amazonista. Siellä  viiden oriculin pakkaus maksa 1,20 €. En sitten tiedä, miten eettisesti ne on tehty. Mutta isommalle perheelle nämä kalliimmat oriculit on aika tyyris investointi. 


Onko joku siellä kokeillut? Osaako joku sanoa, että mikä tämän puisen tikun nimi on suomeksi? En ole ihan varma, että onko oriculi myös suomeksi oriculi. En löytänyt vastausta, vaikka kuinka etsin. :o


TRASHLESS NYT MYÖS FACEBOOKISSA

5.11.2017

Terveisiä täältä kotitoimistoltani. Täällä ollaan nyt myös Facessa. Huh, itse en kuulu Faceen, joten minun pitänee opetella käyttämään tätä  sosiaalistamediaa (jota jopa jotkut satavuotiaatkin käyttää sujuvasti). :DDDDDDD Tai kuuluin joskus sen alkuaikoina, mutta sitten halusin tehdä pientä digitaalista detoxia ja lopetin Facen käytön. Ja sitten se jotenkin jäi kokonaan. Nyt olen ollut nelisen vuotta ilman Facea ja mietin, pitäiskö minun ottaa sama tili käyttöön. Pitäisi, mutta jotenkin siitä on nyt tullut hankalaa. No pienin askelin aktivoidun Facebookissa ainakin Trashlessin kautta. :D

Ihanaa sunnuntaita!

T e r v e t u l o a    s e u r a a m a a n
Trashlessin facebook-sivuja

KUVA JOTA EI SAISI OLLA OLEMASSA

3.11.2017









Kuva: Justin Hofman


Tämä on valokuva, jota ei saisi olla olemassa. Mutta koska se on olemassa, minä haluan, että kaikki näkevät sen. Näin kertoi valokuvan ottanut Justin Hofman Instagrammissa. 

"It’s a photo that I wish didn’t exist but now that it does I want everyone to see it. What started as an opportunity to photograph a cute little sea horse turned into one of frustration and sadness as the incoming tide brought with it countless pieces of trash and sewage. This sea horse drifts long with the trash day in and day out as it rides the currents that flow along the Indonesian archipelago. This photo serves as an allegory for the current and future state of our oceans. What sort of future are we creating? How can your actions shape our planet?
"

Valokuvaajana ajattelen,  että tässä on ikoninen kuva. Siis sellainen, joka jää elämään sukupolvilta toisille. Kuva joka todellakin pitää olla olemassa, mutta sen tapahtuma ei. 

En tiedä saako yksittäinen kuva ihmistä liikkeelle, mutta ainakin vaikuttava kuva voi toimia jonkinlaisena pisteenä ii:n päälle. Minussa kuva herätti miettimään turhia muovisia (miksei muitakin materiaaleja) tuotteita. Käytämme näitä tuotteita, vaikka vähemmän saastuttavia korvaavia tuotteita olisi olemassa. Ei ehkä kaikkialla saatavilla, mutta olemassa. Miksi tarvitsemme vanupuikkoja, vanulappuja, kertakäyttöisiä astioita, yksittäispakattuja keksejä, muovikelmua, muovipillejä tai take away -kahvikuppeja muovisine kansineen? Ihan hyvin voisimme elää ilman näitä! 

Miten ihmeessä me olemme tulleet siihen pisteeseen, että me hukumme muoviin. Kalat syövät sitä ja lopulta myös me. 

Muuten asiasta kukkaruukkuun, tai on tässä ihan pätevä aasinsiltakin. Vanupuikoille löytyy tosi hyvä korvaava tuote: oriculi. Tästä pian blogissa lisää juttua. 

Monet teistä on varmasti törmännyt kyseiseen valokuvaan netissä. Mitä ajatuksia se teissä herätti? 


LOKAKUUN KOOSTE

1.11.2017



Tervemenoa lokakuu. Se meni miten meni. Tein muutamia ekologisia parannuksia, mutta myös epäekologisia hairahduksia. Lokakuussa pohdin erityisesti ekologisen elämäntavan ristiriitaisuutta.  Ja myöskin sitä, että emme edes aina tiedä, mikä lopulta on ekologisin vaihtoehto. Vaikka kuinka tiedostavia kuluttajia yrittäisimmekin olla. 

Selailin eräs päivä Instagrammia eri hakusanoilla inspiraatiota etsien. Törmäsin kuvaan muovimukista ja muovipillistä rannalla. Valo ja asetelma olivat kivat. Kuvasta pystyi aistimaan, että nyt ollaan lomalla tropiikissa. Kaukana kylmästä loskasohjosta. Huomasin, että eräs ekologiseen elämään vihkiytynyt suomalainen yritys oli tykännyt kuvasta. Katsoin kuka kuvan oli ottanut. Ja kuinka ollakaan kuvan ottaja itseasiassa työskentelee tässä yrityksessä. Ai että minua sitten ärsytti!  Mietin, onko tuo ekologisen elämäntavan yritys feikki. Kaukoloma (lentokoneella), muovimuki  ja muovipilli eivät mitenkään mahdu ekologiseen elämäntapaan. Ristiriitaista!

Kunnes tajusin, että olen itsekin ristiriitainen tapaus. En todellakaan elä täydellistä ekologista elämää. Ja sellainenhan ei ole edes mahdollista. Saati mielekästä. Vaikka en tykkää Instagrammissa muovimukeista, niin minulla on omat muovimuki "virheeni". 

Jos oikeasti haluaisi elää täysillä ekologista elämää, pitäisi luopua paljosta. Eikä se välttämättä edes olisi lopulta paras vaihtoehto. Toisinaan on vaikea tietää, että mikä vaihtoehto lopulta on se ekologisin. Matkassa on niin monta eri muuttujaa. Pohdin hiljattain sitä miten voisimme tehdä mahdollisimman eettiset, ekologiset ja terveelliset ruokaostokset. Huomasin eri lähteitä lukiessani miten loputon suo ekologinen elämä lopulta on. Täydellisyyteen on turha pyrkiä. Oikeastaan tärkeämpää on oman kuluttavan elämäntavan tiedostaminen ja pyrkiminen kohti ekologisempaa elämäntapaa. Pikkuhiljaa olemme pisteessä, jossa esim. muovipusseja ei enää myydä ollenkaan ruokakaupoissa (Ranskassa on jo näin). 

Muutama päivä sitten Helsingin Sanomissa oli loistava artikkeli mm. ekologisten valintojen ristiriidasta. Hesarin artikkelissa toimittaja toteaa, että ihmisten periaatteiden ja tekojen välinen ristiriita ärsyttää monia

Puhutaan B-tyypin dilemmasta, jossa ihminen toimii omia eettisiä arvojaan vastaan. A-tyypin dilemma puolestaan tarkoittaa sitä, että henkilö ei tiedä miten toimia. B-tyypin dilemma on ikävä henkilölle itselleen. Toisia se voi ärsyttää tai jopa riemastuttaa. Voimme juoruilla ja paheksua toisten ristiriitaisuutta ja kiillottaa samalla omaa sädekehäämme.

Toimittaja kysyi muutamilta ihmisiltä, milloin periaatteiden ja tosielämän ristiriita ärsyttää eniten. 

" Eniten ärsyttävät nämä: Ihmiset, jotka lentävät Pattayalle viisi kertaa vuodessa mutta arvostelevat silti toisten autoilua. Muiden lihansyönnistä mussuttavat vegaanit, joilla on lemmikkinä lihaa ahmiva koira. Kehitysyhteistyötä tekevät ja epäitsekkäinä auttajina esiintyvät ihmiset, joilla on eksoottisissa komennuskohteissaan isot palkat, appelsiinipuut ja koppalakkinen autonkuljettaja. Helsinkiläiset, jotka ylpeilevät maalaisille kaupunkiasumisen ekologisuudella, vaikka ovat itse valinneet asuinpaikkansa siksi, että Helsingissä on parhaat baarit, teatterit ja työpaikat. Luontoa ei sitä valintaa tehtäessä ole mietitty sekuntiakaan. "

Lopulta toimittaja toteaa, että miksi Suomi ei voisi asettaa sääntöjä, jotta ekologinen elämä olisi helpompaa. 

"Päättäjät, voisitteko laatia lisää sääntöjä? Nostaa lentoveroja? Tai, kuten eräs ystäväni ehdotti, määrätä jokaiselle maksimimäärän lentomaileja? Kolmen vuoden välein kaukomaille ja kerran vuodessa Eurooppaan. Ne, jotka haluavat matkustaa enemmän, voisivat ostaa lento-oikeuksia Suomessa viihtyviltä. 

Pyhimystä minusta ei saa, mutta jos tulisi pahiksen sijaan vain puolipaha. "

Ehkä en ole ekologisen elämän suhteen ihan pahis, mutta en nyt ihan hyviskään. 

Missä arjen pienissä valinnoissa minulla on petraamisen varaa?

* Syön eläinperäisiä tuotteita (mutta vähän tai kohtuudella, joskus ehkä vähän liikaakin).

* Lennän kerran tai kaksi vuodessa Suomeen.

* Ostan juomaveden suuressa muovipullossa, koska meidän hanavesi ei ole puhdasta. Kierrätän toki pullot. 

* Olen perso makealle (jos tarjolla on siis keksejä yksittäispakattuna, minun on vaikea kieltäytyä).

* Juon kahvia ja syön suklaata.

* Helpottaakseemme elämää, me ostamme joskus noutopizzaa. Joku voisi kehittää kestävän pizzalaatikon!


On myös paljon muita epäekologisia valintoja joita teen (ehkäpä ihan päivittäin). 



Missä arjen pienissä valinnoissa olen mennyt parempaan suuntaan?

* Minulla eikä perheelläni ei ole autoa, Käytämme autoa vain pari kertaa vuodessa.

* Asumme pienessä kaupunkitalossa. Neliöitä ei ole liikaa, mutta kuitenkin sen verran, että sopu säilyy (70 neliötä kolmelle). 

* En shoppaile vaatteita uutena. 

* Pyrin ostamaan kaiken muunkin tavaran käytettynä.

* Matkustamme lentokoneella vain Pariisi-Helsinki-Pariisi välin kerran tai kaksi vuodessa.

* Ostamme suurimman osan ruoastamme ilman pakkausta.

* Kierrätämme.

* Meillä on kerran tai kaksi kertaa viikossa lihapävä. Muita eläinperäisiä tuotteita syömme vähän tai kohtuudella. 

Listaan voisi lisätä paljon muita pieniä ekotekoja, mutta näistä myöhemmin blogissa lisää. 


Lukijamäärät ovat muuten kasvaneet paljon heti sen jälkeen kun perustin Instagrammin. Lieneekö näillä jotain tekemistä keskenään. ;) Kivaa, teitä lukijoita onkin muuten siellä Suomessa paljon enemmän. Kiitoksia! 



KURPITSAPIKKELSSI

31.10.2017

Hyvää Halloweenia! Täällä meillä vietetään zero waste -halloweenia. Tai noh, en mä sitä nyt erityisemmin koskaan ole viettänyt. Saimme lahjaksi kurpitsoja, joten ajattelin nyt Halloweenin kunniaksi tehdä erilaisia kurpitsaruokia. Tänään tein kurpitsapikkelssiä ja huomenna ajattelin kokeilla käyttää kurpitsaa leivonnassa.

Koska isoäideillä on yleensä maittavimmat reseptit, päätin kokeilla Makulehden mummon kurpitsapikkelssiä. Mukailin hieman reseptiä. Meillä ei ollut kokonaisia valkopippureita, joten laitoin kokonaisia mustapippureita. Sellerin unohdin ostaa, joten pikkelssi valmistui ilman sitä. Kanelitankoa en löytänyt lähimarketista, joten käytin ihan tavallista kanelia. 

Kurpitsapikkelssi sopii hyvin arkiruoan lisäkkeeksi. Huomenna ajattelin tehdä hampurilaisia ja aion kokeilla tätä hamppareiden väliin. Tämä toimii myös hyvänä lahjana, sillä se on vähän erikoisempi ruoka, jota ei niin moni kotona tee. 






AINEKSET

1 l kurpitsa
puolikas paprika
sipuli
puolikas purjo
20 g persiljaa


Liemi

1,5 dl vettä
1,5 dl väkiviinaetikkaa
3 dl sokeria
kanelitanko
10-15 valkopippuria
1 tl muskottipähkinää



OHJEET

1. Raasta kurpitsa.

2. Viipaloi sipuli, purjo, paprika ja varsiselleri pieniksi kuutioiksi.

3. Valmista liemi: laita kattilaan kaikki liemiainekset ja keitä noin pari minuuttia.

4. Laita kaikki pilkotut kasvikset kattilaan ja keitä kunnes kurpitsa on pehmennyt.

5. Lisää hienonnettu tilli ja persilja.

6. Sekoita hyvin ja poista kanelitanko.

7. Laita kurpitsapikkelssi heti kuumana puhtaisiin (mielellään steriloituihin) lasipurkkeihin ja kansi kiinni. Pikaumpiointi onnistuu hyvin, kun laittaa pikkelssiä aivan piripintaan, kannen kiinni ja purkin ylösalaisin, kunnes on purkki on kylmä.

ZERO WASTE -JUOMATARVIKKEET

28.10.2017



Zero waste - elämäntavan / ekologisen elämäntavan perus varusteisiin kuuluu kestävät ratkaisut juomiselle ja syömiselle kodin ulkopuolella. Miten paljon sitä tuleekaan käytettyä muovia ja pahvia pelkästään juomien ostoon, ilmaismukeihin ja ravintola/kahvila/baari juomiin. Aivan turhaa! The Guardianin mukaan maailmassa ostetaan jokainen minuutti miljoona muovista juomapulloa. Juomapullojen ostaminen tulee vielä kasvamaan n. 20 % vuoteen 2021 mennessä. Tähän päälle tulee vielä kaikki muovipillit, kertiskahvikupit ja kaikki kertisastiat.

Puolen litran muoviset juomapullot ovat täysin turhia. Muoviset ja pahviset kertakäyttöiset kahvimukit myös. Eihän näitä ollut edes olemassa vielä muutama vuosikymmen sitten. Ja nyt me hukumme näihin. Ei elämä muutu yhtään vaikeammaksi tai vähemmän onnelliseksi jos lopetamme näiden muovisten ja pahvisten kertakäyttöisten astioiden ja pullojen ostelun. 


Vielä viime vuonna ostin take away -kahvini ja mukaan otettavan vesipullon kertakäyttöisinä. Nykyään minulla on mukana teräksinen juomapullo ja usein myös termosmuki (jos tulee vietettyä pidempi aika kaupungilla). Termosmukiin on niin kätevää ostaa take away -kahvi tai tee. Mukiin voi myös ottaa vesipisteestä vettä. Nykyään tulee todella harvoin käytettyä muovista mukia ja tämäkin vain silloin jos kestopullo tai muki on unohtunut kotiin. Olen huomannut, että näissä tilanteissa tunnen oloni epämukavaksi. Se, että ennen kertismukista juominen ei ollut mikään juttu, nykyään se aiheuttaa pahaa oloa. Huh kyllä sitä jotain on tapahtunut korvien välissä. :D




Juomapullo 

Investoi teräksiseen tai lasiseen juomapulloon. Lasisen juomapullon ympärillä on usein jotakin sellaista materiaalia (muovi, korkkiruuvi), joka estää pullon hajoamisen helposti. Juomapulloja saa ekokaupoista, netistä, eräkaupoista ja suuremmista supermarketeista. Käytettynä on ehkä vaikea löytää, mutta kait sekin on mahdollista. 

Mikäli ostat teräksisen juomapullon kannattaa ostaa se ruostumattomasta teräksestä, ei mitään alumiinipulloa. Pullosta kannattaa vaikka maksaa se 20 euroa. Se tulee kestämään. Mikäli et halua investoida juomapulloon, ihan hyvin käy vanha mehu- tai vaikka viinapullo. Hah, muistan ikuisesti kun opiskelin joskus kesäyliopistossa espanjaa ja eräs vanhempi rouva joi kesähelteellä luokkahuoneessa vettä Koskenkorvapullosta. :) Kyllä se oli vettä, istuin hänen vieressä ja hän ei haissut viinalle.


Termosmuki

Usein aamulla on jostain syystä kauhea kiire. Sitä aina herää liian myöhään. Kahvi on tulikuumaa ja ei ole aikaa odottaa sen kylmentymistä. Eikä sitä muutenkaan viitsi yhdellä huikalla vetää kurkusta alas. Näinä aamuina laitan kahvini termosmukiin ja juon kahvini matkalla. Termosmuki on myös kätevä kaupungilla kahvia lennosta ostavalle. 

Miksi muuten kaikki termosmukit ovat niin jäätävän suuria? Markkinoille voisi tulla vähän pienempiä mukeja. Harva vetäsee puoli litraa kahvia kerralla. Take away- mukiksi sopii myös hyvin vaikka tyhjä hillopurkki. 

Teräksinen tai puinen pilli

Mikäli on tottunut juomaan juomiaan pillillä, on hyvä ostaa metalinen kestopilli. Itse en juo oikeastaan koskaan pillillä, joten en koe tätä tarpeelliseksi. Juon ravintolassa muutaman kerran vuodessa cocktailin tai limun. Seuraavalla kerralla koitan muistaa sanoa tarjoilijalle, että ei laita pilliä lasiin. 

Termari

Miksi muuten termari on tosi monessa perheessä klassikko, mutta termosmuki tekee vasta tuloaan. Ehkäpä ennen ei juotu lennossa kahvia. Termari puolestaan oli mukana koko perheelle, että ei tarvinnut ostaa kalliita kahveja. En ole koskaan ollut perheeni kanssa kahvilassa, mutta iso termarillinen kahvia oli aina mukana kauempana asuvalle mummolle mennessä. 

Aina jos lähden retkelle, otan mukaan termarillisen teetä. Luonnonhelmassa nautittu tee on luksusta! Termari kulkee minulla myös mukana matkoilla ja jos olen koko päivän pois kotoa. Omat kahvit ja teet säästää todella paljon rahaa. Joten tälläiset kestomukit, termarit, pullot jne. maksaa nopeasti itsensä takaisin. 

DIY KESTOHEDELMÄPUSSI

23.10.2017

Tai kestovihannespussi. Nimi on vähän harhaanjohtava, sillä näihin pikkupussukoihin voi ostaa vaikka mitä!

Kaupoista löytyy muovisten hedelmäpussien sijaan myös biohajoavia pusseja. Kuulemma niiden valmistus kuluttaa jopa enemmän luonnonvaroja kuin muovisten. Paperistenkin pusskoiden valmistus vie luonnonvaroja. Kestohedelmäpussi on täydellisen ekologinen tuote, jos se vain tehdään käytetystä kankaasta. 

Pussukoiden tekemiseen tarvitsee jotakin hyvin kevyttä kangasta, jotta ostetuille tuotteille ei tule lisäpainoa.  Kankaan on myös hyvä olla tiheää, jotta esim. jauhot pysyvät pussissa. Valoverho on loistava kangas tähän. Kävin Apivet-nimisessä myymälässä hakemassa parilla eurolla käytetyt valoverhot. Apivet on ranskalainen secondhand-kauppa. Vähän samanlainen kuin Fida tai Uff Suomessa. Täälläkin kaduilla löytyy suuria keräyspisteitä, jonne voi heittää vanhoja vaatteita tai kankaita. 

Valoverho on loistavaa kangasta pienten pusskoiden tekoon. Se on todella kevyttä ja vähäsen läpinäkyvää. Jos myyjä haluaa nähdä nopeasti pussin sisällön, se onnistuu läpinäkyvyyden ansiosta. Hintalapun tarraaminen tähän kankaaseen on puolestaan hankalaa. Se lähtee paljon helpommin irti. Pussiin voi ommella hintalappupidikkeen – pienen kaistaleen puuvillakangasta. Mutta silloin pussukkaan tulee pari grammaa painoa lisää. Hintalaput voi myös laittaa vaikka kännykkään kiinni tai vaikka omaan kämmenselkään. 

Kysyin vaatesuunnittelija ystävältäni kankaan hoito-ohjeita. Valoverho on yleensä polyesteriä, eli muovia. Ne olisi hyvä pestä alhaisissa lämpötiloissa (30 tai 40 astetta). Kuivausrumpua ei kannata käyttää näitä pestessä. Valoverhot kuivuvat kyllä muuten todella nopeasti. Verhot kannattaa silittää alhaisella lämpötilalla. Numero 1 lienee paras. Verhon päälle voi myös laittaa ohuen kostutetun harson (valkoinen), jos pelkää, että verho menee pilalle.

MITÄ TARVITSET

mittanauha
valoverhoa
ompelulankaa
sakset
ompelukone ja tai saumuri
paksumpaa lankaa
neula (paksulle langalle)




OHJEET

1. Leikkaa kankaasta suorakaide n. 64 cm x 26 cm. Mittaa paksua lankaa n. 60 cm. Puuvilla- tai villalanka toimii hyvin.


2. Hurauta kankaan pala jokaiselta sivulta saumurilla tai siksakilla. (Itse en tehnyt tätä vaihetta, koska ompelukoneeni siksak ei toimi.) Pussista tulee kuitenkin näin huolitellumpi, eikä se hajoa niin helposti.


3. Taita kankaan lyhyistä sivuista noin sentti puolitoista sisäänpäin. Asettele nuppineulat noin muutaman sentin välein. Hurauta ompelukoneella molemmat lyhyet sivut. Tämä on siis se osa, mistä pussukan nyörit menevät läpi. Pussukasta saa vieläkin huolitellumman, jos taitat kangasta hieman sisäänpäin myös reunoilta, mistä naru tulee menemään. 


4. Taita kangas keskeltä, lyhyemmät sivut vastakkain. Ompele pitkät sivut yhteen, mutta älä ompele aivan ylös saakka. Jätä noin sentti ylhäältä ompelematta (jotta saat laitettua narun pussiin).


5. Laita lanka neulaan ja vedä neula läpi pussin yläpäästä. Solmi lanka. 



Tadaa, yksinkertaista ja tavattoman kätevää! 


PAINOVERTAILUA


paperinen 7 g

biohajoava 6 g
muovinen 4 g
kaupan puuvillainen kangaspussi 13 g
TÄMÄ PUSSUKKA 5g



© Trashless. Design by Fearne.